Kuinka kauaksi täytyy lähteä, että löytää jälleen rakkauden sisältään? Kävin ainakin Barcelonassa pyrähtämässä lennossa 5 Rhythms -workshopissa ja ihastumassa Gaudin modernistiseen naturalismiin, Katalonian aurinkoisiin puistoihin ja kirkkojen syviin, meditatiivisiin varjoihin.
Olen yksi niistä ihmisistä kenellä on biisi (vähintään päänsisäinen) jokaiselle päivälle. Voimalistani on piiitkä 🙂 Musiikki muuttaa vetemme värähtelyä, vie ja tuo tunteita. Aamuinen joogaharjoitus on kuin sisäisen orkesterin virittämistä päivään.
“I don’t know about my dreams. I don’t know about my dreaming anymore. All that I know is I’m falling, falling, falling, falling. Might as well fall in.”
Nämä asiat mielessä pitäen saimme tuntea Scaravellilaisen joogan pehmeän voiman joogaopettaja Helen Noakesin kanssa. Se tunne kun selkäranka todella on elossa ja pidentyvä, jalat avoinna maahan ja mieli kirkas – juurruttaa tähän hetkeen. Vielä viikko workshoppien jälkeen lämpöä pulppuaa jokaisen nivelen ja nikaman ympärillä. Myös tunteita nousee pintaan syvyyksistä.
Naisystävistäni koostuva suuri siskojen heimo järjesti minulle Äidin juhlan. Laskettu aika synnytykseen on kuukauden päästä ja tämä on vielä sopiva aika kokoontua, ennenkuin sisäänpäin kääntymisen energia ottaa vallan äitiysvapaan alkaessa ja synnytyksen lähestyessä.
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Rakkauden löytäminen
Kuinka kauaksi täytyy lähteä, että löytää jälleen rakkauden sisältään? Kävin ainakin Barcelonassa pyrähtämässä lennossa 5 Rhythms -workshopissa ja ihastumassa Gaudin modernistiseen naturalismiin, Katalonian aurinkoisiin puistoihin ja kirkkojen syviin, meditatiivisiin varjoihin.
Olen yksi niistä ihmisistä kenellä on biisi (vähintään päänsisäinen) jokaiselle päivälle. Voimalistani on piiitkä 🙂 Musiikki muuttaa vetemme värähtelyä, vie ja tuo tunteita. Aamuinen joogaharjoitus on kuin sisäisen orkesterin virittämistä päivään.
“I don’t know about my dreams. I don’t know about my dreaming anymore. All that I know is I’m falling, falling, falling, falling. Might as well fall in.”
Lue myös nämä
Kolme asiaa: hengitys, maadottuminen ja selkäranka.
Nämä asiat mielessä pitäen saimme tuntea Scaravellilaisen joogan pehmeän voiman joogaopettaja Helen Noakesin kanssa. Se tunne kun selkäranka todella on elossa ja pidentyvä, jalat avoinna maahan ja mieli kirkas – juurruttaa tähän hetkeen. Vielä viikko workshoppien jälkeen lämpöä pulppuaa jokaisen nivelen ja nikaman ympärillä. Myös tunteita nousee pintaan syvyyksistä.
Naisen siirtymäseremoniat – Äidin juhla
Naisystävistäni koostuva suuri siskojen heimo järjesti minulle Äidin juhlan. Laskettu aika synnytykseen on kuukauden päästä ja tämä on vielä sopiva aika kokoontua, ennenkuin sisäänpäin kääntymisen energia ottaa vallan äitiysvapaan alkaessa ja synnytyksen lähestyessä.
Musta jooga valloitti Tavastian
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.