Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …
Hyppäys seuraavaan ruutuun
Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
Lue myös nämä
Djuryoga – populära yogakortlek för barn på Svenska!
Under barnyogaledarutbildningen blev jag bekant med Meri Morts djuryogakort, och blev förtjust.
Musta jooga valloitti Tavastian
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Hengitetään samaan tahtiin
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …