Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
Syysmyrskyt toivat mukanaan mielenkiintoisia suunnittelutöitä! Parasta töissä on tietty se kuinka siistejä tyyppejä kaikki asiakkaat on ja kuinka innoissaan me ideoidaan proggiksia yhdessä.
Joogit Pete Leppänen ja Tommi Tukiainen ovat tämän vuoden kirjoittaneet kirjaa ”katujen joogasta”. Joogan polkua esitellään miesten omista näkökulmista, kirjallisuuden kautta, pohdiskellaan tämän hetken ilmiöitä ja onpa kirjaan haastateltu useita suomalaisia joogaohjaajiakin. Kysymyksissä oli tiukkoja ”Mitä jooga sinulle merkitsee?” sekä ”Kuinka suhtautua vammoihin”? Kirjoittajat ovat aloittaneet joogapolkunsa yhdessä astangatunneilla, ovat työkavereita sekä soittavat samassa bändissä. Nämä …
Tutustuin Helen Noakesiin vuonna 2005 Intiassa. Olin loukannut selkäni liian voimakkaan joogaharjoituksen myötä, enkä kyennyt edes nousemaan alaspäin katsovaan koiraan. Ystäväni meni aamulla ashtangan mysore-tunnille, mutta minä päätin hyvin intuitiivisesti kokeilla jotain ihan muuta. Englantilainen opettaja oli eläväinen ja iloinen nainen. Laitoin heti merkille, että hän oli vahva, mutta pehmeä. Hänen katseensa oli salliva ja …
Hyppäys seuraavaan ruutuun
Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
Lue myös nämä
Oi harmaat aivosoluni, olette niin pinkkejä
Syysmyrskyt toivat mukanaan mielenkiintoisia suunnittelutöitä! Parasta töissä on tietty se kuinka siistejä tyyppejä kaikki asiakkaat on ja kuinka innoissaan me ideoidaan proggiksia yhdessä.
YOGA, BOOKS AND ROCK’N’ROLL
Joogit Pete Leppänen ja Tommi Tukiainen ovat tämän vuoden kirjoittaneet kirjaa ”katujen joogasta”. Joogan polkua esitellään miesten omista näkökulmista, kirjallisuuden kautta, pohdiskellaan tämän hetken ilmiöitä ja onpa kirjaan haastateltu useita suomalaisia joogaohjaajiakin. Kysymyksissä oli tiukkoja ”Mitä jooga sinulle merkitsee?” sekä ”Kuinka suhtautua vammoihin”? Kirjoittajat ovat aloittaneet joogapolkunsa yhdessä astangatunneilla, ovat työkavereita sekä soittavat samassa bändissä. Nämä …
Rakastava yhteys tuntemattomaan
Tutustuin Helen Noakesiin vuonna 2005 Intiassa. Olin loukannut selkäni liian voimakkaan joogaharjoituksen myötä, enkä kyennyt edes nousemaan alaspäin katsovaan koiraan. Ystäväni meni aamulla ashtangan mysore-tunnille, mutta minä päätin hyvin intuitiivisesti kokeilla jotain ihan muuta. Englantilainen opettaja oli eläväinen ja iloinen nainen. Laitoin heti merkille, että hän oli vahva, mutta pehmeä. Hänen katseensa oli salliva ja …