Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
Täysikuu. Niin suuren ryhmän kanssa kokoonnuimme meditoimaan Pihasalille eli ”Kalevankadun Narniaan” oppilaan sanojen mukaan. Punainen kuu ei näyttäytynyt meille tänne pohjoiseen, vaikka moni sitä somen perusteella odotti. Meille Helsinkiin kuu näyttäytyi pilvisen sumuverhon läpi sumuisessa myrskysäässä.
Ei haittaa että sataa, syksy kun on ollut täynnä mielenkiintoisia joogakokemuksia niin omalla matolla kuin ohjatessa. Syyskuu on aivan hurjaa aikaa, saa nähdä niin useita uusia kasvoja ja pääsee kohtaamaan sydämiä kurssien alkaessa. Myös ihmisen ja luonnon välillä tapahtuu taikaa kun vaihdamme ajasta toiseen. Syyskuu on ollut täynnä suuria emootioita – suoraan sanottuna, jengi on …
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …
Hyppäys seuraavaan ruutuun
Joogaohjauskoulutus oli hieno kaksivuotinen, johon mahtui niin rakkauden tunteita kuin suurta vastustustakin. Jouduin uudelleen miettimään mitä jooga minulle tarkoittaa. Ennen jooga oli läsnä elämässäni enemmänkin asana-harjoituksena, lihaksina ja luina. Nyt asanoiden työstäminen on vaihtunut enemmänkin asenteen ja arjen työstämiseksi. Tietenkin matolla on hyvä käydä tasaisin väliajoin (eli joka päivä) tarkistamassa millainen on yhteys maahan ja taivaaseen.
Mitä siis on jooga? Tätä olen pohtinut koulutuksen loppumetreillä. Terapiaa ilman sanoja, elämäntapa, liikemeditaatiota, matka (ei mikään lomamatka!), elämän mittainen hengitysharjoitus… ja leikkivän, kokeilevan asenteen omaksumista.
“Yoga requires unlimited time and no ambition.” – Vanda Scaravelli
Koulutuksen viimeiset päivät meitä ohjasti lempeällä äänellään ja hymyillään Opettaja Sandra Sabatini. Sandra avaa uusimmassa kirjassaan Like a flower joogatietään Vanda Scaravellin napakassa, mutta rakastavassa opissa: “Guarda! Osserva! Pay attention to the feet, to the spine and the space between your eyes.”
Tunnen suurta kiitollisuutta harjoitellessani Scaravellista inspiroituneiden opettajien kanssa. Kiitos Sandra, Helen ja Malla, sekä koskettavat ja kosketeltavat kollegat Jaana, Hami, Pekka, Maaret, Heidi, Kati, Gabi, Katriina, Heidi, Mari, Johanna ja Ninnu. Tulen kaipaamaan Kiilajoogien 😉 taitavia käsiä ja suuria sydämiä <3
-Meri, jolla on hieman vähemmän melua sisällään kuin pari vuotta sitten..
Lue myös nämä
Metsästäjän täysikuu
Täysikuu. Niin suuren ryhmän kanssa kokoonnuimme meditoimaan Pihasalille eli ”Kalevankadun Narniaan” oppilaan sanojen mukaan. Punainen kuu ei näyttäytynyt meille tänne pohjoiseen, vaikka moni sitä somen perusteella odotti. Meille Helsinkiin kuu näyttäytyi pilvisen sumuverhon läpi sumuisessa myrskysäässä.
Weird but nice – Se inspiroiva aika vuodesta!
Ei haittaa että sataa, syksy kun on ollut täynnä mielenkiintoisia joogakokemuksia niin omalla matolla kuin ohjatessa. Syyskuu on aivan hurjaa aikaa, saa nähdä niin useita uusia kasvoja ja pääsee kohtaamaan sydämiä kurssien alkaessa. Myös ihmisen ja luonnon välillä tapahtuu taikaa kun vaihdamme ajasta toiseen. Syyskuu on ollut täynnä suuria emootioita – suoraan sanottuna, jengi on …
Hengitetään samaan tahtiin
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …