Inspiroidun yhä uudelleen lempilainauksestani ”Like a flower” Vanda Scaravellilta. Koko intiaanikesän olemme saaneet Suomessa nauttia kukkaloistosta. Ja jos asutkin kaupungin keskustassa, ota tavaksi käydä kävelyllä esimerkiksi siirtolapuutarhojen ruusujen luo alkukesästä ja pionien luokse loppukesän lämpiminä iltoina! Klassinen ”Pysähdy tuntemaan ruusujen tuoksu” ei ole laisinkaan hassumpi vinkki hetkessä olemiseen ja pieneen hetkeen joka voi avata sydäntä. Buddhankin on sanottu valaistuneen kukkaa katsoessaan… Scaravellin ajatus joogaamisesta on paradoksaalinen, jota kukan herkkä voima hyvin ilmentää. Samanaikaisesti tiukka täti on kehottanut oppilaitaan harjoittamaan säännöllisesti ja peräänantamattomasti. Toisaalta harjoituksen ydin on ”tekemättömyydessä”. Mitään ei pakoteta. Me vain olemme, kuuntelemme. ”You must only undo. The more you undo, the more you are and the more things come to you. Don’t try to become; you are.” -Vanda Scaravelli
Joogan näennäisen yksinkertaiset seisomaharjoitukset vievät meidät kohti syvää kehon tukea ja sitä kautta hermoston (ja mielen) lepoa. Kun harjoittelet, voit kysyä itseltäsi, lepäänkö luillani, onko hengittäminen helppoa, ponnistelenko ilolla? Lepäänkö varteni varassa kuin kukka? Voiko jokainen asana, ei, vaan jokainen hengitys olla kuin kukan avautuminen?
Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää …
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Terkut Intiasta ja Thaimaasta. Palasin viikko sitten Aasiasta, jossa syvennyin Five Element Yogaan ihmeellisen, energisen ja ikinuoren opettajani Peter Cliffordin kanssa. Thaimaassa tanssittiin myös yötäpäivää kookosveden voimalla ja tietenkin piti käydä lepäämässä tasaisin väliajoin hieronnoissa ja akupunktioissa. Njam!
Kuin kukka
Inspiroidun yhä uudelleen lempilainauksestani ”Like a flower” Vanda Scaravellilta. Koko intiaanikesän olemme saaneet Suomessa nauttia kukkaloistosta. Ja jos asutkin kaupungin keskustassa, ota tavaksi käydä kävelyllä esimerkiksi siirtolapuutarhojen ruusujen luo alkukesästä ja pionien luokse loppukesän lämpiminä iltoina! Klassinen ”Pysähdy tuntemaan ruusujen tuoksu” ei ole laisinkaan hassumpi vinkki hetkessä olemiseen ja pieneen hetkeen joka voi avata sydäntä. Buddhankin on sanottu valaistuneen kukkaa katsoessaan… Scaravellin ajatus joogaamisesta on paradoksaalinen, jota kukan herkkä voima hyvin ilmentää. Samanaikaisesti tiukka täti on kehottanut oppilaitaan harjoittamaan säännöllisesti ja peräänantamattomasti. Toisaalta harjoituksen ydin on ”tekemättömyydessä”. Mitään ei pakoteta. Me vain olemme, kuuntelemme. ”You must only undo. The more you undo, the more you are and the more things come to you. Don’t try to become; you are.” -Vanda Scaravelli
Joogan näennäisen yksinkertaiset seisomaharjoitukset vievät meidät kohti syvää kehon tukea ja sitä kautta hermoston (ja mielen) lepoa. Kun harjoittelet, voit kysyä itseltäsi, lepäänkö luillani, onko hengittäminen helppoa, ponnistelenko ilolla? Lepäänkö varteni varassa kuin kukka? Voiko jokainen asana, ei, vaan jokainen hengitys olla kuin kukan avautuminen?
Lue myös nämä
Sydämellistä luettavaa laiturin nokkaan
Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää …
Musta jooga valloitti Tavastian
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Namaste!
Terkut Intiasta ja Thaimaasta. Palasin viikko sitten Aasiasta, jossa syvennyin Five Element Yogaan ihmeellisen, energisen ja ikinuoren opettajani Peter Cliffordin kanssa. Thaimaassa tanssittiin myös yötäpäivää kookosveden voimalla ja tietenkin piti käydä lepäämässä tasaisin väliajoin hieronnoissa ja akupunktioissa. Njam!