Kuin kukka

Inspiroidun yhä uudelleen lempilainauksestani ”Like a flower” Vanda Scaravellilta. Koko intiaanikesän olemme saaneet Suomessa nauttia kukkaloistosta. Ja jos asutkin kaupungin keskustassa, ota tavaksi käydä kävelyllä esimerkiksi siirtolapuutarhojen ruusujen luo alkukesästä ja pionien luokse loppukesän lämpiminä iltoina! Klassinen ”Pysähdy tuntemaan ruusujen tuoksu” ei ole laisinkaan hassumpi vinkki hetkessä olemiseen ja pieneen hetkeen joka voi avata sydäntä. Buddhankin on sanottu valaistuneen kukkaa katsoessaan… Scaravellin ajatus joogaamisesta on paradoksaalinen, jota kukan herkkä voima hyvin ilmentää. Samanaikaisesti tiukka täti on kehottanut oppilaitaan harjoittamaan säännöllisesti ja peräänantamattomasti. Toisaalta harjoituksen ydin on ”tekemättömyydessä”. Mitään ei pakoteta. Me vain olemme, kuuntelemme. ”You must only undo. The more you undo, the more you are and the more things come to you. Don’t try to become; you are.” -Vanda Scaravelli 

Joogan näennäisen yksinkertaiset seisomaharjoitukset vievät meidät kohti syvää kehon tukea ja sitä kautta hermoston (ja mielen) lepoa. Kun harjoittelet, voit kysyä itseltäsi, lepäänkö luillani, onko hengittäminen helppoa, ponnistelenko ilolla? Lepäänkö varteni varassa kuin kukka? Voiko jokainen asana, ei, vaan jokainen hengitys olla kuin kukan avautuminen?