Maailmani järjestyksessä kuu johtaa, unet tietävät, puut puhuvat ja ihmisellä on synnynnäinen yhteys luontoon. Kun sielumme matkaa äitimme kohtuun, jo silloin villi voima herää meissä. Olemme erottamaton osa luonnon syklisyyttä, kasvua ja tietoisuuden kasvamista.
Kun tyttäreni potki kaksi vuotta sitten vatsassani, valvoin hereillä kaikki yöt. Paistattelin kuun viistossa valossa ja seikkailin kivun, unien ja välitilojen maailmassa. Tunsin niin paljon erilaisia tunteita, ihmetystä, pelkoa, laajentuvaa rakkautta, epätoivoa, syvää onnea. Pyysin Äiti Kuulta voimaa ja ryhdyin kirjoittamaan luontoyhteyden voimaa sanoiksi.
Ensin luulin kirjoittavani runokirjaa. Mutta kuten aiemminkin, kun alan tekemään jotain niin luova virta vie mennessään. Kuten kuvataiteilija joka maalaa näyttelyä varten, voi yllättyä että sen minkä piti olla 10 järkevän kokoista öljyvärimaalausta, onkin lopulta ottanut seinämuraalin, kuuden veistoksen, videoteoksen ja tilatun performanssin muodon. Runokirja tulee minultakin aikanaan.
Sanat ja visuaalisuus ovat toistensa limittäisiä. En oikein osaa toista ilman toista. Kirjani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi syntyi kuun syklien piirtelystä. Ja sitten kuvat tarvitsivatkin tekstiä ympärilleen. Prosessi vei mukanaan ja puolessa vuodessa olin öisin kirjoittanut kirjan, jota nyt lukiessa tuntuu lähes vieraan kirjoittamalta. Shamaanisisko Helena Karhu kutsui tätä virrattamiseksi, kun kanavointi-sana ei minun suuhuni sopinut.
Tämän luonnon rohdoksia täynnä olevan voimakorttipakan luominen lähti liikkeelle runoista joita kirjoittelin ollessani raskaana. Kun sitten muutimme metsän laitaan, alkoi minussa elämään entistäkin vahvemmin puiden viisaus, kallioiden kuiske ja korpin viestit – kortit alkoivat syntymään.
Kirjoitin kuvailemalla siitä mitä luonnon rohdos (medicine, luonnon lääke, mahti, väki) on. Jokin kirjoitusasussa ei toiminut. Kortit lepäsivät pari kuukautta ja kun sitten muutimme metsän viereen ja pääsin hengittämään kevääseen heräävän luonnon kanssa, nojaamaan vanhoihin kelopuihin ja silittelemään sammalia, alkoi metsä ja ympäröivä luonto kuiskia viestejänsä selkeämmällä äänellään. Eräänä aamuna lehtopöllö istui makuuhuoneen ikkunamme ulkopuolella, korkeassa vanhassa koivussa. Uskalsin taas kirjoittaa henkien todellisuutta näkyväksi. Rohdokset alkoivat puhua omilla äänillään, joten sellaisina ne päätyivät kortteihin. Kertojanäänet kaikuvat korteissa yhdessä kuunvaloisten kuvitusten kanssa.
Rohdokset ovat kansat ja kulttuurit lävistävää ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa. Me tunnemme rohdokset DNA:ssamme. Ne ovat meille tuttuja, ne ovat olemassa ajan tuolla puolen. Korttipakkani on taiteellinen tulkinta meille kaikille yhteisestä asiasta. Vielä ennen painatusta kierrätin kortit noita- ja tietäjäystävillä, eivätkä hekään löytäneet teksteistä mitään joka olisi heidän maailmankäsitystä vastaan. Olin helpottunut, sain vahvistuksen, jollaista moni kaipaa yksinäisen luovan työn loppumetreillä.
Omasta hyllystäni löytyy yli 30 erilaista pakkaa. Voisi siis sanoa että kortit ovat minulle merkittäviä työkaluja. En juuri käytä klassista tarot-pakkaa, vaan nk. Oraakkelikortteja, joissa visuaalisuudella ja teemoilla on kantava vaikutus.
Artikkeli on julkaistu Minä olen -lehdessä 4/2020.
Paras ystäväni kuoli tulipalossa. Ensimmäinen kuukausi meni eläen epätodellisuudessa. En tiennyt että suru voisi sattua niin paljon. Tuntui että järkeni rippeet kaikkosivat kuin vesipisara sateella kivikkoon. Uni katosi öistäni ja jäljelle jäi epäuskon köynnös kuristamaan kurkkua. Kivussakin on kauniit kohtansa, kuten kaikessa äärimmäisessä on. Ystäväni äiti sanoi sanat, joita en voi koskaan unohtaa: ”Sielu valitsee milloin …
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Villi voima – Luovuuden lähteellä
Maailmani järjestyksessä kuu johtaa, unet tietävät, puut puhuvat ja ihmisellä on synnynnäinen yhteys luontoon. Kun sielumme matkaa äitimme kohtuun, jo silloin villi voima herää meissä. Olemme erottamaton osa luonnon syklisyyttä, kasvua ja tietoisuuden kasvamista.
Kun tyttäreni potki kaksi vuotta sitten vatsassani, valvoin hereillä kaikki yöt. Paistattelin kuun viistossa valossa ja seikkailin kivun, unien ja välitilojen maailmassa. Tunsin niin paljon erilaisia tunteita, ihmetystä, pelkoa, laajentuvaa rakkautta, epätoivoa, syvää onnea. Pyysin Äiti Kuulta voimaa ja ryhdyin kirjoittamaan luontoyhteyden voimaa sanoiksi.
Ensin luulin kirjoittavani runokirjaa. Mutta kuten aiemminkin, kun alan tekemään jotain niin luova virta vie mennessään. Kuten kuvataiteilija joka maalaa näyttelyä varten, voi yllättyä että sen minkä piti olla 10 järkevän kokoista öljyvärimaalausta, onkin lopulta ottanut seinämuraalin, kuuden veistoksen, videoteoksen ja tilatun performanssin muodon. Runokirja tulee minultakin aikanaan.
Sanat ja visuaalisuus ovat toistensa limittäisiä. En oikein osaa toista ilman toista. Kirjani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi syntyi kuun syklien piirtelystä. Ja sitten kuvat tarvitsivatkin tekstiä ympärilleen. Prosessi vei mukanaan ja puolessa vuodessa olin öisin kirjoittanut kirjan, jota nyt lukiessa tuntuu lähes vieraan kirjoittamalta. Shamaanisisko Helena Karhu kutsui tätä virrattamiseksi, kun kanavointi-sana ei minun suuhuni sopinut.
Tämän luonnon rohdoksia täynnä olevan voimakorttipakan luominen lähti liikkeelle runoista joita kirjoittelin ollessani raskaana. Kun sitten muutimme metsän laitaan, alkoi minussa elämään entistäkin vahvemmin puiden viisaus, kallioiden kuiske ja korpin viestit – kortit alkoivat syntymään.
Kirjoitin kuvailemalla siitä mitä luonnon rohdos (medicine, luonnon lääke, mahti, väki) on. Jokin kirjoitusasussa ei toiminut. Kortit lepäsivät pari kuukautta ja kun sitten muutimme metsän viereen ja pääsin hengittämään kevääseen heräävän luonnon kanssa, nojaamaan vanhoihin kelopuihin ja silittelemään sammalia, alkoi metsä ja ympäröivä luonto kuiskia viestejänsä selkeämmällä äänellään. Eräänä aamuna lehtopöllö istui makuuhuoneen ikkunamme ulkopuolella, korkeassa vanhassa koivussa. Uskalsin taas kirjoittaa henkien todellisuutta näkyväksi. Rohdokset alkoivat puhua omilla äänillään, joten sellaisina ne päätyivät kortteihin. Kertojanäänet kaikuvat korteissa yhdessä kuunvaloisten kuvitusten kanssa.
Rohdokset ovat kansat ja kulttuurit lävistävää ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa. Me tunnemme rohdokset DNA:ssamme. Ne ovat meille tuttuja, ne ovat olemassa ajan tuolla puolen. Korttipakkani on taiteellinen tulkinta meille kaikille yhteisestä asiasta. Vielä ennen painatusta kierrätin kortit noita- ja tietäjäystävillä, eivätkä hekään löytäneet teksteistä mitään joka olisi heidän maailmankäsitystä vastaan. Olin helpottunut, sain vahvistuksen, jollaista moni kaipaa yksinäisen luovan työn loppumetreillä.
Omasta hyllystäni löytyy yli 30 erilaista pakkaa. Voisi siis sanoa että kortit ovat minulle merkittäviä työkaluja. En juuri käytä klassista tarot-pakkaa, vaan nk. Oraakkelikortteja, joissa visuaalisuudella ja teemoilla on kantava vaikutus.
Artikkeli on julkaistu Minä olen -lehdessä 4/2020.
Lue myös nämä
Sielu valitsee milloin se täältä lähtee
Paras ystäväni kuoli tulipalossa. Ensimmäinen kuukausi meni eläen epätodellisuudessa. En tiennyt että suru voisi sattua niin paljon. Tuntui että järkeni rippeet kaikkosivat kuin vesipisara sateella kivikkoon. Uni katosi öistäni ja jäljelle jäi epäuskon köynnös kuristamaan kurkkua. Kivussakin on kauniit kohtansa, kuten kaikessa äärimmäisessä on. Ystäväni äiti sanoi sanat, joita en voi koskaan unohtaa: ”Sielu valitsee milloin …
Valo ihmisessä
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
BUUSTAA IMMUUNIJÄRJESTELMÄÄSI
Syksy tulee ja nenät alkaa valumaan? No ei välttämättä. Voit vahvistaa kehon puolustusjärjestelmiä kuten joogit.