Metsästäjän täysikuu

Täysikuu. Niin suuren ryhmän kanssa kokoonnuimme meditoimaan Pihasalille eli ”Kalevankadun Narniaan” oppilaan sanojen mukaan. Punainen kuu ei näyttäytynyt meille tänne pohjoiseen, vaikka moni sitä somen perusteella odotti. Meille Helsinkiin kuu näyttäytyi pilvisen sumuverhon läpi sumuisessa myrskysäässä.

Tässä tuttuni Sukin ottamia kuvia Balilta viime yönä täysikuunpimennyksestä. Ooh. Aina kun näen kuusta kauniin valokuvan, huokaisen pienesti…ooh. Suora yhteys.

Moni kyselee mistä saisi hyvän henkilökohtaisen tähtikartan luennan ja voin lämpimästi suositella Victoriaa. En ole vielä Suomesta yhtä hyvää luentaa saanut, mutta ilmiantakaa mailiini jos tiedätte jonkun ketä suositella eteenpäin! Hyvälle lukijalle on ominaista psykologinen ote ja tilannetaju. En suosi ”ennustajia” tai ihmisiä jotka antavat radikaaleja neuvoja asiakkailleen. Kannattaa muista että on myös omalla vastuulla mitkä asiat nostaa esiin luennassa.

Victorian kanssa kävimme alkuvuodesta läpi karttaani, joka on täynnä oppimista ja opettamista. Kartassani kaikki kietoutuu jakamiseen, luovuuteen ja taiteeseen, sekä muiden ihmisten voimaannuttamiseen. Pystyin hieman ällistyneenä toteamaan että elän elämääni juuri kuten kartta näyttää. Samaan aikaan se tuntui hurjalta, mutta myös syvästi riemuisalta! En kysellyt rakkauselämästäni mitään, mutta yhden asian Victoria halusi kuitenkin minulta kysyä: -Tapahtuiko 26.6.2013 jotain merkittävää rakkaudessa? …. Ai tapahtuiKO? Vain ensimmäiset treffit elämäni miehen kanssa! Ja tämä oli vain alkusoittoa luennalle. Ja suhteelle.

Palatakseni vielä kuumaisemiin…Tänään koulussa, eli taidekasvatuksen maisteriopintojen tutkimussuunnitelma-kurssilla teimme tänään mielenkiintoisen tehtävän menetelmällä ”kokemuskirjoittaminen”. ”Valitse tapahtuma tai tilanne, jonka muistat elävästi, kuin eilisen päivän. Kuvaa kokemus sellaisena kuin elit sen läpi. Vältä kausaalisia selityksiä, yleistyksiä, tulkintoja. Keskity kokemukseen sisältä käsin: kuvaile tunnetilaasi, aistimuksiasi, kehollisia tuntemuksia, ilmapiiriä jne. Vältä ylisanoja, kaunistelua, monimutkaisia termejä: pelkistä, yritä pysyä kiinni alkuperäisessä kokemuksessa.” (Van Manen, M. 1990)

8.10.2014 On täysikuu ja olen kutsunut ihmisiä koolle yhteiseen meditaatioon. Istun paikalleni joogasalin etuosaan, tutulle paikalle jossa olen tottunut olemaan. Nyt kokemus on hieman erilainen, edessä on sata ihmistä istuma-asennossa, eikä levossa varpaat minua kohti kuten useimmiten joogatuntien alussa. Joogamatto alla tuntuu turvalliselta ja lantioni lähtee heti vetäytymään kohti maata. Hartiat asettuvat istuinluiden päälle. Annan pienen taaksevetäytymisen tapahtua. Pulssi on hieman koholla rappusten nousun jälkeen ja tulen tietoiseksi sydämeni sijainnista. Huomaan kuinka lantion painautuminen maata vasten maadoittaa ja voin rauhoittua, hymyilyttää pienesti. Mieli alkaa hiljetä, yhä vähemmän tulee mielikuva seuraavasta askeleesta tai siitä mitä pitäisi olla tai tehdä. Voin antautua hetkeksi vain olemaan ja se tuntuu kotoisalta. Ilmapiiri tuntuu myös tukevan ohjausta, siitä tulee kiitollinen olo. Ilmassa on odotuksen tuntua. Hetken on aivan hiljaista ja tunnen aistieni terävöityvän jokaiseen henkäykseen ja puseron kahinaan. Toivon että ihmiset löytävät hyvän, kivuttoman asennon ja lähetän myötätuntoisen ajatuksen kaikille levottomille ja heille ketkä ovat kokeilemassa meditaatiota ensimmäistä kertaa. Avaan muistikirjani ja huomaan hiukan hermostuvani kun en löydä oikeaa sivua heti, on liian hämärää lukea kynttilänvalossa, joten joudun nostamaan kirjan korkeammalle. Tyynnyttelen mieltäni ja samassa muistan keskustelun opettajani kanssa vuosia sitten. Siitä, miten aika tuntuu hermostuneena pitkältä, mutta ulospäin kaikki näyttää norminopeudelta. Tyynnyn uudelleen ja iloitsen puhumisesta, tarinankerronnasta. Kerron kuun vaikutuksista tässä ajassa. En enää seuraavana päivänä muista mitä kaikkea puhun, niin käy usein kun opettaa – sanat tuntuvat tulevan jostain muualta kuin omasta suusta. Kun pyydän osallistujia laittamaan lopulta silmät kiinni ja ohjaan sanallisesti pidentämään selkää, huomaan olevani omassa elementissäni. Aloitan hengitysharjoituksen ohjaamisen, selän pidentäminen tuntuu hyvältä ja helpolta tietoisen hengityksen myötä. Kun laitan silmäni kiinni, katson sisäänpäin ja näen elävän liekin. Hyvin yksinkertaisin sanakääntein kuvailen henkilökohtaisia tuntemuksia ja toivon, ei, vaan Tiedän että mielikuvaharjoitukset toimivat näin ja auttavat mielen suuntaamista. Meditaatio alkaa.

Koin tehtävässä haasteelliseksi ymmärtää sitä mikä on tulkintaa ja mikä on todellisuutta. Eikö jokainen hetki ole vain tulkinta todellisuudesta?

ILMAISET TÄYSIKUUMEDITAATIOT jatkuvat joka kuukausi vaihtelevissa paikoissa. Stay tuned.