Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, jos olisi enemmän niitä muotoja”.
Kuten monessa muussa, tässäkin huumori, eläimellinen apinoiva asenne sekä asioiden suhteellistaminen myös auttaa terveen kehonkuvan muodostumisessa. Olemme enemmän kuin nämä kehot. Olemme valoa.
Kauneutta ja herkkyyttä teoksissaan ilmentävä valokuvaaja Kira Leskinen inspiroituu valosta ihmisen iholla. Olimme Kiran kanssa samalla kontaktivalokuvauksen kurssilla Taideteollisessa korkeakoulussa legendaarisen Stefan Bremerin johdolla. Minä rakensin kuviini mielikuvitusperhettä halaamalla vieraita ihmisiä ja Kira kiinnostui ihmisten arvista.
Tutustumisesta alkoi yhteistyö joka on tuonut mukanaan hersyviä kuvaussessioita, joissa muodostuu intiimi ja luottamuksellinen tunnelma, kikatusta ja paljon puhetta valosta. Olemme ottaneet kuvia hetkessä, tunnustellen ja improvisoiden. Välillä olisimme kaivanneet assaria tai edes kampaajaa. Toisaalta, keeping it simple and real. Kuvasarjasta tuli pehmeämpi kuin koskaan aiemmin. Saa kai vielä unelmoida.
Jos luova, tanssillinen ote joogaan ja liikemeditaatioon kiinnostaa, pidämme yhdessä muusikko Suvi Sistosen kanssa ”Liike on kehon laulu”-joogasunnuntain Pihasalilla. Tervetuloa!
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Kunnioita olemassaoloasi tekemällä joka päivä jotain luovaa. Piirrä vaikka et “osaisi”, tanssi vaikka et uskaltaisi, laula vaikka joku kuulisi. Yllätä työpaikallasi näyttelemällä, naurata kunnes jotakuta itkettää, itke kunnes naurat, tee kehollasi muoto mitä et ole tehnyt aikoihin. Etsi omaa flowtasi kunnes löydät sen. Ehkä se on kirjoittaminen, jooga-asanasta toiseen siirtyminen, kokkaaminen, valokuvaaminen, uuden reitin löytäminen päivittäiselle …
Mimmit-kuvitusnäyttely on kiertänyt useissa kirjastoissa pääkaupunkiseudulla ja on seuraavaksi näytillä Kolin luontokeskus Ukossa koko kesän ja syksyn 2016. Näyttelyssä on suuria vedoksia, sekä pienempiä kuvia, joita olen valinnut laajasti eri Mimmit-animaatioista ja kirjoista. Sieltä näyttely kiertää Itä-Suomen eri kirjastoissa! Tosi hauskaa, että näyttely kiertää esillä kotimaillani ilahduttamassa pieniä ja isojakin lukijoita.
Valo ihmisessä
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, jos olisi enemmän niitä muotoja”.
Kuten monessa muussa, tässäkin huumori, eläimellinen apinoiva asenne sekä asioiden suhteellistaminen myös auttaa terveen kehonkuvan muodostumisessa. Olemme enemmän kuin nämä kehot. Olemme valoa.
Kauneutta ja herkkyyttä teoksissaan ilmentävä valokuvaaja Kira Leskinen inspiroituu valosta ihmisen iholla. Olimme Kiran kanssa samalla kontaktivalokuvauksen kurssilla Taideteollisessa korkeakoulussa legendaarisen Stefan Bremerin johdolla. Minä rakensin kuviini mielikuvitusperhettä halaamalla vieraita ihmisiä ja Kira kiinnostui ihmisten arvista.
Tutustumisesta alkoi yhteistyö joka on tuonut mukanaan hersyviä kuvaussessioita, joissa muodostuu intiimi ja luottamuksellinen tunnelma, kikatusta ja paljon puhetta valosta. Olemme ottaneet kuvia hetkessä, tunnustellen ja improvisoiden. Välillä olisimme kaivanneet assaria tai edes kampaajaa. Toisaalta, keeping it simple and real. Kuvasarjasta tuli pehmeämpi kuin koskaan aiemmin. Saa kai vielä unelmoida.
Tutustu Kiran tunnelmallisiin kuviin lisää hänen blogissaan The Missing Elements in Me.
Jos luova, tanssillinen ote joogaan ja liikemeditaatioon kiinnostaa, pidämme yhdessä muusikko Suvi Sistosen kanssa ”Liike on kehon laulu”-joogasunnuntain Pihasalilla. Tervetuloa!
Lue myös nämä
Musta jooga valloitti Tavastian
”Kuinka sä voit olla joogaohjaaja ja kuunnella metallimusiikkia?” -kysymykseen olen saanut vastailla tasaisin väliajoin. Mitä pitäisi kuunnella? Millainen joogaohjaajan siis kuuluisi olla? Entäpä jos sähkökitaran myötä sisältä löytyykin nautinnollista hiljaisuutta? Kun mieli lepää pitkissä rumpusooloissa? Kun välillä kulkee hämärässä, niin sisäinen aurinko loistaa kirkkaammin. Tuska-festivaali on Helsingin festareista rauhallisin ja väkivallattomin.
Tämä kevät on ELÄMISTÄ VARTEN!
Kunnioita olemassaoloasi tekemällä joka päivä jotain luovaa. Piirrä vaikka et “osaisi”, tanssi vaikka et uskaltaisi, laula vaikka joku kuulisi. Yllätä työpaikallasi näyttelemällä, naurata kunnes jotakuta itkettää, itke kunnes naurat, tee kehollasi muoto mitä et ole tehnyt aikoihin. Etsi omaa flowtasi kunnes löydät sen. Ehkä se on kirjoittaminen, jooga-asanasta toiseen siirtyminen, kokkaaminen, valokuvaaminen, uuden reitin löytäminen päivittäiselle …
Mimmit-kuvituksia näyttelyissä ja kodin sisustuksessa
Mimmit-kuvitusnäyttely on kiertänyt useissa kirjastoissa pääkaupunkiseudulla ja on seuraavaksi näytillä Kolin luontokeskus Ukossa koko kesän ja syksyn 2016. Näyttelyssä on suuria vedoksia, sekä pienempiä kuvia, joita olen valinnut laajasti eri Mimmit-animaatioista ja kirjoista. Sieltä näyttely kiertää Itä-Suomen eri kirjastoissa! Tosi hauskaa, että näyttely kiertää esillä kotimaillani ilahduttamassa pieniä ja isojakin lukijoita.