Valo tihenee

Terveisiä Indonesiasta! Herään joka aamu valon tulvaan ja on niin helppo ottaa horisontista dhristi harjoitukseen. Matkan aikana on ollut aikaa pysähtyä katsomaan taakse, asia mitä en riittävän usein tee.

Rakkauskirje vuodelle 2012

Sinä olet ollut suuri vuosi. Niin suuri että olen tuntenut usein itseni hyvin pieneksi kaikkien uusien haasteiden edessä ja toisaalta, välillä olen saanut nousta harteillesi ja katsoa maailmaa korkeammalta ja kauemmas. Kiitos kun olet antanut joogan tulla lävitseni ja tehnyt meditaatiosta minulle vihdoin ystävän. Toit elämääni uusia samanmielisiä, elämäntyyliäni tukevia ihmisiä, innostuneita oppilaita ja kiinnostavia työkumppaneita. Alkuvuodesta en vielä tiennyt että tuot mukanasi 3 kirjaprojektia, Pihasalin joogien kanssa yhteisen flown, Saariston uuden työhuoneporukan ja suuren määrän spiraalia naisenergiaa! Sain myös tuntea monimuotoista rakkautta ja olla kiitollinen.

Tiedätkö sen tunteen, että luulee että tässä on kaikki ja nyt, ihan vain huomatakseen että lisääkin on tulossa! Muutos on ainoa elämän olomuoto. Meidän tulee olla valmiita luopumaan elämästä jota olemme suunnitelleet, jotta voimme ottaa vastaan elämän mikä eteemme tulee!

Henkinen aurinko laajenee

On ollut helppo hymyillä ja nauraa. Rakkaudesta on löytynyt uusia tasoja ja olen nauttinut olla leikkivä aikuinen. Vuosi on ollut lempeyden ja lujuuden jatkuvaa tasapainottelua. Mikä on liikaa, mikä on liian vähän? Joogaohjaajana saa puskea hellästi, kuten kehräävä kissa – voimalla ja rakkaudella. Joogina saa rullata mattonsa auki ja asettua asanoiden väliseen tilaan ja odottaa että energia virtaa, niinäkin aamuina kun luulee ettei se tule tapahtumaan. Täytyy uskoa. Luoda rajoja. Ja sitten uskaltaa jälleen rikkoa ne. Lempeästi.

“Sthira means perfect. Sukha means happiness. That posture you sit and very happy you, don’t anyone pain: That is Stira Sukham. That is called asana. You can understand.” ~ Sri K. Pattabhi Jois