Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
Silloin tällöin pääsee mukaan projekteihin, jotka syntyvät kuin itsestään ja sen tekemisprosessia voi seurata kuin oman selkänsä takaa. Kun Sanna Wikström kysyi minua kuvittamaan tulevan kirjansa ”Viisaat ystäväni” , meillä oli heti selkeä ymmärrys ja luottamus siihen miten kirja syntyy – rauhassa rakentaen! Viisaat ystäväni on ystäväkirja, jonka äärelle hiljentyy miettimään. Samoin oli kuvien syntyprosessi, kaikki kirjan …
Paras ystäväni kuoli tulipalossa. Ensimmäinen kuukausi meni eläen epätodellisuudessa. En tiennyt että suru voisi sattua niin paljon. Tuntui että järkeni rippeet kaikkosivat kuin vesipisara sateella kivikkoon. Uni katosi öistäni ja jäljelle jäi epäuskon köynnös kuristamaan kurkkua. Kivussakin on kauniit kohtansa, kuten kaikessa äärimmäisessä on. Ystäväni äiti sanoi sanat, joita en voi koskaan unohtaa: ”Sielu valitsee milloin …
Imetysuutisia-lehti 2/2020 Teksti: Miina Korpi. Haastattelu tehty toukokuussa 2020 Meri Mort vastaa puheluuni työhuoneeltaan, jossa hän viettää vapaapäiväänsä – eli tekee töitä. Yrittäjänä toimiva Mort kertoo nauraen hoitovapaan keskellä töiden teon tuntuvan kyllä hieman vapaudelta. Hän oli tästä kuullut muilta vanhemmilta ennen lapsen saamista, mutta toteaa ymmärtävänsä sen nyt itsekin.
Välttämättömät evästeet mahdollistavat asetustesi, esimerkiksi evästekäytännön, tallentamisen, kaupan ja kirjautuminen toimimisen. Niitä ei voi ottaa pois päältä.
If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.
Kävijäanalytiikka
Tämä sivusto käyttää Google analytics palvelua kerätäkseen kävijätietoja sivuston käytettävyyden ylläpitämiseksi. Emme tallenna IP-osoitettasi, jotta sivua ei voida yksilöitä. Näitä tietoja ei yhdistetä muihin käyttäjätietoihin. Lue lisää Analyticsin tietojen käytöstä täältä.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
Onko sinulla voimapaikkaa luonnossa?
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lue lisää luonnollisesta elämästä kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, josta bloggaus on lainaus.
Valokuvat: Brooke Campbell, Richard LeeNOVEMBER 7, 2018
Lue myös nämä
Viisaat ystäväni hidastavat elämää
Silloin tällöin pääsee mukaan projekteihin, jotka syntyvät kuin itsestään ja sen tekemisprosessia voi seurata kuin oman selkänsä takaa. Kun Sanna Wikström kysyi minua kuvittamaan tulevan kirjansa ”Viisaat ystäväni” , meillä oli heti selkeä ymmärrys ja luottamus siihen miten kirja syntyy – rauhassa rakentaen! Viisaat ystäväni on ystäväkirja, jonka äärelle hiljentyy miettimään. Samoin oli kuvien syntyprosessi, kaikki kirjan …
Sielu valitsee milloin se täältä lähtee
Paras ystäväni kuoli tulipalossa. Ensimmäinen kuukausi meni eläen epätodellisuudessa. En tiennyt että suru voisi sattua niin paljon. Tuntui että järkeni rippeet kaikkosivat kuin vesipisara sateella kivikkoon. Uni katosi öistäni ja jäljelle jäi epäuskon köynnös kuristamaan kurkkua. Kivussakin on kauniit kohtansa, kuten kaikessa äärimmäisessä on. Ystäväni äiti sanoi sanat, joita en voi koskaan unohtaa: ”Sielu valitsee milloin …
Äitiys muutti moniulotteisemmaksi – haastattelu Imetysuutisia-lehdessä
Imetysuutisia-lehti 2/2020 Teksti: Miina Korpi. Haastattelu tehty toukokuussa 2020 Meri Mort vastaa puheluuni työhuoneeltaan, jossa hän viettää vapaapäiväänsä – eli tekee töitä. Yrittäjänä toimiva Mort kertoo nauraen hoitovapaan keskellä töiden teon tuntuvan kyllä hieman vapaudelta. Hän oli tästä kuullut muilta vanhemmilta ennen lapsen saamista, mutta toteaa ymmärtävänsä sen nyt itsekin.