Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
Koostimme Mimmikoto-animaatioista trailerin, jossa esitellään lukuisia hahmoja (piirsinkö todella noin monta?! 🙂 Mimmien seikkailut ylettyvät Suomen Vaskimetsästä aina Afrikkaan (Kenia), Brasilian sademetsiin, Kiinaan ja Japaniin. Mimmikotoa voit seurata SubJuniorilta koko syksyn. Tein myös lay-outin Mimmit-yhtyeen nettisivuille.Seuraavaksi lähden opettamaan sarjakuvan maagista maailmaa kansainväliselle leirille Nuorisokeskus Hyvärilään Nurmekseen. Ihanaa päästä kotimetsiin ja tutustumaan ihmisiin useista eri maista!Värikästä …
Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää …
Tämän pitkän bloggauksen tarkoitus on avata kirjan syntymisen prosessia. Moni on ollut utelias tietämään kuinka kirja syntyy ja myös itsereflektion vuoksi kirjoitan nyt prosessia auki. Päiväkirjani täyttyi syklisestä elämästä, kuusta, kuukautisista ja unista
Onko sinulla voimapaikkaa luonnossa?
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lue lisää luonnollisesta elämästä kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, josta bloggaus on lainaus.
Valokuvat: Brooke Campbell, Richard LeeNOVEMBER 7, 2018
Lue myös nämä
Mimmit trailer vihdoin ulkona!
Koostimme Mimmikoto-animaatioista trailerin, jossa esitellään lukuisia hahmoja (piirsinkö todella noin monta?! 🙂 Mimmien seikkailut ylettyvät Suomen Vaskimetsästä aina Afrikkaan (Kenia), Brasilian sademetsiin, Kiinaan ja Japaniin. Mimmikotoa voit seurata SubJuniorilta koko syksyn. Tein myös lay-outin Mimmit-yhtyeen nettisivuille.Seuraavaksi lähden opettamaan sarjakuvan maagista maailmaa kansainväliselle leirille Nuorisokeskus Hyvärilään Nurmekseen. Ihanaa päästä kotimetsiin ja tutustumaan ihmisiin useista eri maista!Värikästä …
Sydämellistä luettavaa laiturin nokkaan
Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää …
Kuinka Lumoava nainen -kirja syntyi?
Tämän pitkän bloggauksen tarkoitus on avata kirjan syntymisen prosessia. Moni on ollut utelias tietämään kuinka kirja syntyy ja myös itsereflektion vuoksi kirjoitan nyt prosessia auki. Päiväkirjani täyttyi syklisestä elämästä, kuusta, kuukautisista ja unista