Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
Kun joogan kerran aloittaa, sitä ei koskaan lopeta. Joogan opit tulevat mukaan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja auttavat olemaan hetkessä. Säännöllisen harjoituksen avulla voimme kasvaa täyteen mittaamme! Jooga ei ole pysähdys oravanpyörästä, vaan mahdollisuus elää rennosti mukana siinä. Irtipäästäminen vanhoista tottumuksista voi olla haastavaa ja joudumme kohtaamaan suuria tunneskaaloja kun elämme aidosti hetkessä omina itsenämme.
Inspiroidun yhä uudelleen lempilainauksestani ”Like a flower” Vanda Scaravellilta. Koko intiaanikesän olemme saaneet Suomessa nauttia kukkaloistosta. Ja jos asutkin kaupungin keskustassa, ota tavaksi käydä kävelyllä esimerkiksi siirtolapuutarhojen ruusujen luo alkukesästä ja pionien luokse loppukesän lämpiminä iltoina! Klassinen ”Pysähdy tuntemaan ruusujen tuoksu” ei ole laisinkaan hassumpi vinkki hetkessä olemiseen ja pieneen hetkeen joka voi avata sydäntä. Buddhankin on sanottu valaistuneen …
Maaginen marraskuun alun KEKRI -retriitti Kolin eli maagisen Mustarinnan lumoavassa luonnossa 30.10.–1.11.2026! Loppusyksyn syvän pimeyden laskeuduttua ihmismaailman ja tuonpuoleisen rajat hälvenevät. Retriitillä laskeudumme loppusyksyn ja alkutalven väliseen tilaan, jossa henkioppaat kuiskivat tuulessa. Talveen avartuva iänikuinen kalliomaisema lumoaa kauneudellaan. Sytytä kynttilä pimeyteen ja kuuntele valon ja varjojen viisautta. Tule yksin tai ystävän kanssa tuntemaan sallivaa energiaa …
Onko sinulla voimapaikkaa luonnossa?
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lue lisää luonnollisesta elämästä kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, josta bloggaus on lainaus.
Valokuvat: Brooke Campbell, Richard LeeNOVEMBER 7, 2018
Lue myös nämä
Joogatieni
Kun joogan kerran aloittaa, sitä ei koskaan lopeta. Joogan opit tulevat mukaan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja auttavat olemaan hetkessä. Säännöllisen harjoituksen avulla voimme kasvaa täyteen mittaamme! Jooga ei ole pysähdys oravanpyörästä, vaan mahdollisuus elää rennosti mukana siinä. Irtipäästäminen vanhoista tottumuksista voi olla haastavaa ja joudumme kohtaamaan suuria tunneskaaloja kun elämme aidosti hetkessä omina itsenämme.
Kuin kukka
Inspiroidun yhä uudelleen lempilainauksestani ”Like a flower” Vanda Scaravellilta. Koko intiaanikesän olemme saaneet Suomessa nauttia kukkaloistosta. Ja jos asutkin kaupungin keskustassa, ota tavaksi käydä kävelyllä esimerkiksi siirtolapuutarhojen ruusujen luo alkukesästä ja pionien luokse loppukesän lämpiminä iltoina! Klassinen ”Pysähdy tuntemaan ruusujen tuoksu” ei ole laisinkaan hassumpi vinkki hetkessä olemiseen ja pieneen hetkeen joka voi avata sydäntä. Buddhankin on sanottu valaistuneen …
Villi nainen – KEKRI-retriitti – Kolilla 30.10.–1.11.2026
Maaginen marraskuun alun KEKRI -retriitti Kolin eli maagisen Mustarinnan lumoavassa luonnossa 30.10.–1.11.2026! Loppusyksyn syvän pimeyden laskeuduttua ihmismaailman ja tuonpuoleisen rajat hälvenevät. Retriitillä laskeudumme loppusyksyn ja alkutalven väliseen tilaan, jossa henkioppaat kuiskivat tuulessa. Talveen avartuva iänikuinen kalliomaisema lumoaa kauneudellaan. Sytytä kynttilä pimeyteen ja kuuntele valon ja varjojen viisautta. Tule yksin tai ystävän kanssa tuntemaan sallivaa energiaa …