Tämän pitkän bloggauksen tarkoitus on avata kirjan syntymisen prosessia. Moni on ollut utelias tietämään kuinka kirja syntyy ja myös itsereflektion vuoksi kirjoitan nyt prosessia auki.
Päiväkirjani täyttyi syklisestä elämästä, kuusta, kuukautisista ja unista
Kesällä 2016 Täysikuumeditaatioihin kokoontui paljon ihmisiä ja aloin ymmärtämään miten paljon kuu vaikuttaa myös muihin. En ollutkaan se ainoa kuuhullu! Kirjoitin (yleensä öisin) puhelimeni muistioon tekstejä, joita toin osaksi opetustani. Etsin tietoa ja tunsin miten eheyttävää kuun syklien tiedostaminen on.
Kun sitten Hidasta Elämää -blogini: Villi Nainen alkoi täyttymään näistä teksteistä, kysyivät HE:nSanna ja Pequ että olisiko minulla kiinnostusta kirjoittaa kokonainen kirja? Nauratti kun mietin, miten olin juuri kuukausi sitten seisonut meren rannalla Timo Junttilan valokuvattavana. Ja kun Timo kysyi mitä varten itseasiassa kuvaamme, sanoin siinä hetkessä, hyvin intuitiivisesti ja itsenikin yllättäen: Kirjaa varten.
Koska olen visuaalinen ihminen, lähdin liikkeelle kuvista. Kahlasin läpi kyyneleet silmissä viimeisen viiden vuoden valokuvia ja uudelleen elin opetustilanteita, ystävyyttä, sisaruutta, rakkauden kasvamista, itseni kehittymistä, vanhentumista, korkeinta riemua ja matalalentoa. En ole juuri pysähtynyt lähivuosina tarkastelemaan tapahtuneita asioita, joten otin prosessin alun oman lähihistorian tarkasteluna. Suosittelen tämän tekemistä hieman useammin kuin viiden vuoden välein!
Teemat syntyivät nopeasti, valitsin mukaan rakkaimmat ja ajankohtaisimmat ja tekstikatkelman, kuvien sekä sisällysluettelo-luonnoksen kera lähetin ”Villi nainen”-työnimellä olevan kirjani alun matkaan. Saisiko se jatkaa elämistä?
Myötäelämistä kotoa ja Otavalta
Saisi se. Sopimus kirjoitettiin ja tekstin kirjoittaminen voisi nyt todella alkaa. Sitten ryhdyin töihin. Kuin vimmattuna kirjoitin kaikki aamut, välillä aamuyötkin. Kuun viistossa valossa, teekuppi ja joogamatto seuranani.
Koko prosessissa olen jännittänyt kahta kohtaa eniten: Ensimmäistä kommenttikierrosta kustannustoimittajalta, sekä kirjan visuaalisen ilmeen näkemistä.
Kustannustoimittajani Jenni näytti vihreää valoa. Kirjoitin hänen mielestään hyvin, joskin hieman salamyhkäisesti ja välillä niin lennokkaasti että lukija tippuu kyydistä. Sen jälkeen sanoin itselleni: Yksinkertaista. Mieti lukijaa, joka ei ole koskaan meditoinut, joogannut tai edes katsonut taivaalle muuten kuin sadepilviä murehtien.
Mieheni on kirjoittanut myös tietokirjoja, joten hän osasi myös tukea ja rauhoitella minua tasaisin väliajoin. Pidin hänet kuitenkin etäällä tekstistä, koska kirjan syntyminen tuntui aluksi niin henkilökohtaiselta että en halunnut näyttää kirjan haurasta kasvua edes rakkaimmalleni. Jenni sai riittää. Edes Hidasta elämää -heimo ei nähnyt tekstiä kuin vasta kansien välissä. Luottamus tuntui ravistelevalta. Oli aika ottaa todella vastuu omista ajatuksista.
Syväsukellus Portugalissa
Suomen kesä oli sateinen ja kaipasin aurinkoon. Lähdimme mieheni kanssa kirjoitusmatkalle Portugaliin kahdeksi viikoksi. Hän kirjoitti myös kirjaansa Kahvivallankumous. Tuulisina päivinä kirjoitimme vierekkäin sängyssä ja aurinkoisina hetkinä uima-altaan reunalla. Olin koko matkamme herkkä, uupunut ja en ehkä parhainta matkaseuraa. Kirjoitin varjosta, olin hidas ja sisäänpäin kääntynyt. Suurin osa Portugalissa kirjoittamastani tekstistä karsiutui lopulta kirjasta, koska niiden sisältö ei palvellut kirjan punaista lankaa, mutta minun oli kirjoitettava ne ulos itsestäni, ennen kuin pystyin jatkamaan. Julkaisen kuitenkin joitain kappaleita blogin muodossa ja kenties tulevissa kirjoissa, kuten tämän tekstin surusta.
Tapaaminen kustannustoimittajan kanssa
Sain parhaan mahdollisen kustannustoimittajan, nimittäin Jenni Vehkaluodon, joka on myös kuusta hullaantunut, tanssiva sisko. Eräänä iltana olin semi-maanisessa kirjoituskaaoksessa ja tuntui että kaikki oli täysin levällään. Tiesin mitä halusin kirjoittaa, mutta järjestys pomppi ja kulutti minua henkisesti. Istuimme alas, joimme viiniä, söimme suklaata ja Jenni kuunteli läpi kaikki kirjani kipukohdat. Lopulta sain jäsenneltyä kirjani niin hyvin, etten sen session jälkeen enää juurikaan muutellut otsikoiden paikkaa. Ennenkaikkea sain tukea ja minun annettiin olla sellainen kuin olen. Olen aina inhonnut jos minua yritetään rauhoitella kun olen luomisen villissä vaiheessa. Silloin on tilassa, josta käsin luo ja myöhemmin ei edes muista päiviä. Jos se villeys yritetään tukahduttaa, jäljelle jää kotelo, jonka sisällä on vain surkeuden tyhjiö.
Kuvissa olemme jo Akateemisessa kirjakaupassa jossa Jenni haastatteli minua kirjan tiimoilta. 7.3.2018, juuri ennen Naistenpäivää.
Viime silaukset ennen joulua
Enää pari päivää Meksikon lomaan. Kirja kiertää kustantajalla oikoluvussa ja me viilaamme kuumeisesti Otavan taittaja-graafikko Satu Kontalan kanssa kirjan visuaalista ilmettä. Piirsin graafisia elementtejä, toivoin fontteja, värejä ja kansikuvaa. Ja Satu täytti kaikki unelmani, omalla vahvalla visiollaan ja teki kirjasta kauniin kokonaisuuden, joka vie lukijan yhä syvemmälle alitajunnan kerroksiin. Enää 5 tuntia lennolle, viimeiset kommentit ja taksilla kentälle.
Rännän keskellä Helsingissä hehkuu lumoavaa valoa
Kun sain ensimmäistä kertaa kirjan käteen Otavan kirjakaupassa Uudenmaankadulla, virtasivat kaikki tunteet lävitseni. Helpotus, ihastus, tyhjyys, täyttyminen, pelko, innostus. Matka oli itselläni kestänyt jo pitkään mutta nyt vasta oli alkamassa Kirjan Matka.
Ja vihdoin se päivä koitti…kirjan julkkarijuhla Naistenpäivänä 2018
Ystäviä virtasi paikalle ja aluksi pidin rituaalin, jossa tosin itkin kiitollisuudesta niin ettei siitä selvää saanut. Pukeuduin ystäväni Jenni Milonoffin Ilo by Dakini eettisen vaatemerkin seksikkääseen mustaan mekkoon ja hulmuavaan valkoiseen pitsiunelmaan. Tutustuimme kevään uutuusvaatteisiin, jotka Jenni kiidätti suoraan Goan auringosta.
Kumea Soundin Lauri esitti sielukkaan kappaleen uudelta levyltään. Tutustu ja lataa koneellesi upeaan musiikkin täällä!
Illan kruunasi Yilan Kabilesin lumoavien naisten huntutanssiesitys. Aaah!
Illan mittaan nautimme ah @goodiogoods -raakasuklaita ja tietenkin skumppaa.
Kiitos rakkaat @hidasta @otavankirjat että sain toteuttaa unelmani kanssanne.
Tein kaikille osallistujille Goody bagit. Lahjakassi sisälsi: Arctic Herbsin Hannan tekemän minisuitsukkeen. tekee suitsukkeita ja kouluttaa ayurvedaa ja villiyrttejä. Lunetten tuoksuterapiaöljy Moodsmooth Remedy on ainutlaatuinen sekoitus laadukkaimpia eteerisiä öljyjä & kukkatippoja puhtaasta suomalaisesta luonnosta. Luonnon uutteet helpottavat jännityksiä, kirkastavat mieltä ja energisoivat kehoa. Påre Skincaren kosmetiikkaa. Påre on uusi suomalainen uusi kosmetiikkafirma, joka tekee huippulaatuista unisex-kosmetiikkaa. He panostavat yksinkertaiseen ihonhoitoon kahdella eri tuotteella: Puhdista & kosteuta. Itse lisäsin pussiin sulan, täytettävän kuukalenterin (minkä löydät myös täältä!) ja ametistin. Ametisti on sisäisen rauhan kivi, jolla on korkea henkinen värähtely. Se on loistava meditointikivi, joka hiljentää mielen ja vahvistaa intuitiota sekä unennäköä. Lue lisää kivistä edellisestä bloggauksestani täältä! Kiitos kaikille siskoille jotka osallistuivat kirjan haastatteluihin, valokuviin ja keskusteluihin! Ilman teitä ja tukeanne kirjaanne ei olisi, eikä varmaan olisi minuakaan. Rakkaudella, Meri PS. Kiitos kaikista palautteista joita olen saanut pitkin vuotta! Ne ovat todella koskettaneet sydäntäni ja tuoneet lisää vahvistusta kaikille kuulijoille! Olemme oikealla tiellä siskot.
Koostimme Mimmikoto-animaatioista trailerin, jossa esitellään lukuisia hahmoja (piirsinkö todella noin monta?! 🙂 Mimmien seikkailut ylettyvät Suomen Vaskimetsästä aina Afrikkaan (Kenia), Brasilian sademetsiin, Kiinaan ja Japaniin. Mimmikotoa voit seurata SubJuniorilta koko syksyn. Tein myös lay-outin Mimmit-yhtyeen nettisivuille.Seuraavaksi lähden opettamaan sarjakuvan maagista maailmaa kansainväliselle leirille Nuorisokeskus Hyvärilään Nurmekseen. Ihanaa päästä kotimetsiin ja tutustumaan ihmisiin useista eri maista!Värikästä …
Imetysuutisia-lehti 2/2020 Teksti: Miina Korpi. Haastattelu tehty toukokuussa 2020 Meri Mort vastaa puheluuni työhuoneeltaan, jossa hän viettää vapaapäiväänsä – eli tekee töitä. Yrittäjänä toimiva Mort kertoo nauraen hoitovapaan keskellä töiden teon tuntuvan kyllä hieman vapaudelta. Hän oli tästä kuullut muilta vanhemmilta ennen lapsen saamista, mutta toteaa ymmärtävänsä sen nyt itsekin.
Kunnioita olemassaoloasi tekemällä joka päivä jotain luovaa. Piirrä vaikka et “osaisi”, tanssi vaikka et uskaltaisi, laula vaikka joku kuulisi. Yllätä työpaikallasi näyttelemällä, naurata kunnes jotakuta itkettää, itke kunnes naurat, tee kehollasi muoto mitä et ole tehnyt aikoihin. Etsi omaa flowtasi kunnes löydät sen. Ehkä se on kirjoittaminen, jooga-asanasta toiseen siirtyminen, kokkaaminen, valokuvaaminen, uuden reitin löytäminen päivittäiselle …
Kuinka Lumoava nainen -kirja syntyi?
Tämän pitkän bloggauksen tarkoitus on avata kirjan syntymisen prosessia. Moni on ollut utelias tietämään kuinka kirja syntyy ja myös itsereflektion vuoksi kirjoitan nyt prosessia auki.
Päiväkirjani täyttyi syklisestä elämästä, kuusta, kuukautisista ja unista
Kesällä 2016 Täysikuumeditaatioihin kokoontui paljon ihmisiä ja aloin ymmärtämään miten paljon kuu vaikuttaa myös muihin. En ollutkaan se ainoa kuuhullu! Kirjoitin (yleensä öisin) puhelimeni muistioon tekstejä, joita toin osaksi opetustani. Etsin tietoa ja tunsin miten eheyttävää kuun syklien tiedostaminen on.
Kun sitten Hidasta Elämää -blogini: Villi Nainen alkoi täyttymään näistä teksteistä, kysyivät HE:n Sanna ja Pequ että olisiko minulla kiinnostusta kirjoittaa kokonainen kirja? Nauratti kun mietin, miten olin juuri kuukausi sitten seisonut meren rannalla Timo Junttilan valokuvattavana. Ja kun Timo kysyi mitä varten itseasiassa kuvaamme, sanoin siinä hetkessä, hyvin intuitiivisesti ja itsenikin yllättäen: Kirjaa varten.
Koska olen visuaalinen ihminen, lähdin liikkeelle kuvista. Kahlasin läpi kyyneleet silmissä viimeisen viiden vuoden valokuvia ja uudelleen elin opetustilanteita, ystävyyttä, sisaruutta, rakkauden kasvamista, itseni kehittymistä, vanhentumista, korkeinta riemua ja matalalentoa. En ole juuri pysähtynyt lähivuosina tarkastelemaan tapahtuneita asioita, joten otin prosessin alun oman lähihistorian tarkasteluna. Suosittelen tämän tekemistä hieman useammin kuin viiden vuoden välein!
Teemat syntyivät nopeasti, valitsin mukaan rakkaimmat ja ajankohtaisimmat ja tekstikatkelman, kuvien sekä sisällysluettelo-luonnoksen kera lähetin ”Villi nainen”-työnimellä olevan kirjani alun matkaan. Saisiko se jatkaa elämistä?
Myötäelämistä kotoa ja Otavalta
Saisi se. Sopimus kirjoitettiin ja tekstin kirjoittaminen voisi nyt todella alkaa. Sitten ryhdyin töihin. Kuin vimmattuna kirjoitin kaikki aamut, välillä aamuyötkin. Kuun viistossa valossa, teekuppi ja joogamatto seuranani.
Koko prosessissa olen jännittänyt kahta kohtaa eniten: Ensimmäistä kommenttikierrosta kustannustoimittajalta, sekä kirjan visuaalisen ilmeen näkemistä.
Kustannustoimittajani Jenni näytti vihreää valoa. Kirjoitin hänen mielestään hyvin, joskin hieman salamyhkäisesti ja välillä niin lennokkaasti että lukija tippuu kyydistä. Sen jälkeen sanoin itselleni: Yksinkertaista. Mieti lukijaa, joka ei ole koskaan meditoinut, joogannut tai edes katsonut taivaalle muuten kuin sadepilviä murehtien.
Mieheni on kirjoittanut myös tietokirjoja, joten hän osasi myös tukea ja rauhoitella minua tasaisin väliajoin. Pidin hänet kuitenkin etäällä tekstistä, koska kirjan syntyminen tuntui aluksi niin henkilökohtaiselta että en halunnut näyttää kirjan haurasta kasvua edes rakkaimmalleni. Jenni sai riittää. Edes Hidasta elämää -heimo ei nähnyt tekstiä kuin vasta kansien välissä. Luottamus tuntui ravistelevalta. Oli aika ottaa todella vastuu omista ajatuksista.
Syväsukellus Portugalissa
Suomen kesä oli sateinen ja kaipasin aurinkoon. Lähdimme mieheni kanssa kirjoitusmatkalle Portugaliin kahdeksi viikoksi. Hän kirjoitti myös kirjaansa Kahvivallankumous. Tuulisina päivinä kirjoitimme vierekkäin sängyssä ja aurinkoisina hetkinä uima-altaan reunalla. Olin koko matkamme herkkä, uupunut ja en ehkä parhainta matkaseuraa. Kirjoitin varjosta, olin hidas ja sisäänpäin kääntynyt. Suurin osa Portugalissa kirjoittamastani tekstistä karsiutui lopulta kirjasta, koska niiden sisältö ei palvellut kirjan punaista lankaa, mutta minun oli kirjoitettava ne ulos itsestäni, ennen kuin pystyin jatkamaan. Julkaisen kuitenkin joitain kappaleita blogin muodossa ja kenties tulevissa kirjoissa, kuten tämän tekstin surusta.
Tapaaminen kustannustoimittajan kanssa
Sain parhaan mahdollisen kustannustoimittajan, nimittäin Jenni Vehkaluodon, joka on myös kuusta hullaantunut, tanssiva sisko. Eräänä iltana olin semi-maanisessa kirjoituskaaoksessa ja tuntui että kaikki oli täysin levällään. Tiesin mitä halusin kirjoittaa, mutta järjestys pomppi ja kulutti minua henkisesti. Istuimme alas, joimme viiniä, söimme suklaata ja Jenni kuunteli läpi kaikki kirjani kipukohdat. Lopulta sain jäsenneltyä kirjani niin hyvin, etten sen session jälkeen enää juurikaan muutellut otsikoiden paikkaa. Ennenkaikkea sain tukea ja minun annettiin olla sellainen kuin olen. Olen aina inhonnut jos minua yritetään rauhoitella kun olen luomisen villissä vaiheessa. Silloin on tilassa, josta käsin luo ja myöhemmin ei edes muista päiviä. Jos se villeys yritetään tukahduttaa, jäljelle jää kotelo, jonka sisällä on vain surkeuden tyhjiö.
Kuvissa olemme jo Akateemisessa kirjakaupassa jossa Jenni haastatteli minua kirjan tiimoilta. 7.3.2018, juuri ennen Naistenpäivää.
Viime silaukset ennen joulua
Enää pari päivää Meksikon lomaan. Kirja kiertää kustantajalla oikoluvussa ja me viilaamme kuumeisesti Otavan taittaja-graafikko Satu Kontalan kanssa kirjan visuaalista ilmettä. Piirsin graafisia elementtejä, toivoin fontteja, värejä ja kansikuvaa. Ja Satu täytti kaikki unelmani, omalla vahvalla visiollaan ja teki kirjasta kauniin kokonaisuuden, joka vie lukijan yhä syvemmälle alitajunnan kerroksiin. Enää 5 tuntia lennolle, viimeiset kommentit ja taksilla kentälle.
Rännän keskellä Helsingissä hehkuu lumoavaa valoa
Kun sain ensimmäistä kertaa kirjan käteen Otavan kirjakaupassa Uudenmaankadulla, virtasivat kaikki tunteet lävitseni. Helpotus, ihastus, tyhjyys, täyttyminen, pelko, innostus. Matka oli itselläni kestänyt jo pitkään mutta nyt vasta oli alkamassa Kirjan Matka.
Ja vihdoin se päivä koitti…kirjan julkkarijuhla Naistenpäivänä 2018
Ystäviä virtasi paikalle ja aluksi pidin rituaalin, jossa tosin itkin kiitollisuudesta niin ettei siitä selvää saanut. Pukeuduin ystäväni Jenni Milonoffin Ilo by Dakini eettisen vaatemerkin seksikkääseen mustaan mekkoon ja hulmuavaan valkoiseen pitsiunelmaan. Tutustuimme kevään uutuusvaatteisiin, jotka Jenni kiidätti suoraan Goan auringosta.
Illan kruunasi upea ohjelma:
Kirjaankin asiantuntijana toiminut Reeta Hoiva Zevenistä ohjasi meille vyöhyketerapiahieronnan, joka löytyy kirjasta! Suuri piiri naisia hiljentyi nauttimaan Frantsilan korkealaatuisista kotimaisista aromaöljyistä ja oppimaan tasapainoittavan hieronnan.
Kumea Soundin Lauri esitti sielukkaan kappaleen uudelta levyltään. Tutustu ja lataa koneellesi upeaan musiikkin täällä!
Illan kruunasi Yilan Kabilesin lumoavien naisten huntutanssiesitys. Aaah!
Illan mittaan nautimme ah @goodiogoods -raakasuklaita ja tietenkin skumppaa.
Kiitos rakkaat @hidasta @otavankirjat että sain toteuttaa unelmani kanssanne.
Arctic Herbsin Hannan tekemän minisuitsukkeen. tekee suitsukkeita ja kouluttaa ayurvedaa ja villiyrttejä.
Lunetten tuoksuterapiaöljy Moodsmooth Remedy on ainutlaatuinen sekoitus laadukkaimpia eteerisiä öljyjä & kukkatippoja puhtaasta suomalaisesta luonnosta. Luonnon uutteet helpottavat jännityksiä, kirkastavat mieltä ja energisoivat kehoa.
Påre Skincaren kosmetiikkaa. Påre on uusi suomalainen uusi kosmetiikkafirma, joka tekee huippulaatuista unisex-kosmetiikkaa. He panostavat yksinkertaiseen ihonhoitoon kahdella eri tuotteella: Puhdista & kosteuta.
Itse lisäsin pussiin sulan, täytettävän kuukalenterin (minkä löydät myös täältä!) ja ametistin. Ametisti on sisäisen rauhan kivi, jolla on korkea henkinen värähtely. Se on loistava meditointikivi, joka hiljentää mielen ja vahvistaa intuitiota sekä unennäköä. Lue lisää kivistä edellisestä bloggauksestani täältä!
Kiitos kaikille siskoille jotka osallistuivat kirjan haastatteluihin, valokuviin ja keskusteluihin! Ilman teitä ja tukeanne kirjaanne ei olisi, eikä varmaan olisi minuakaan. Rakkaudella, Meri
PS. Kiitos kaikista palautteista joita olen saanut pitkin vuotta! Ne ovat todella koskettaneet sydäntäni ja tuoneet lisää vahvistusta kaikille kuulijoille! Olemme oikealla tiellä siskot.
Lue myös nämä
Mimmit trailer vihdoin ulkona!
Koostimme Mimmikoto-animaatioista trailerin, jossa esitellään lukuisia hahmoja (piirsinkö todella noin monta?! 🙂 Mimmien seikkailut ylettyvät Suomen Vaskimetsästä aina Afrikkaan (Kenia), Brasilian sademetsiin, Kiinaan ja Japaniin. Mimmikotoa voit seurata SubJuniorilta koko syksyn. Tein myös lay-outin Mimmit-yhtyeen nettisivuille.Seuraavaksi lähden opettamaan sarjakuvan maagista maailmaa kansainväliselle leirille Nuorisokeskus Hyvärilään Nurmekseen. Ihanaa päästä kotimetsiin ja tutustumaan ihmisiin useista eri maista!Värikästä …
Äitiys muutti moniulotteisemmaksi – haastattelu Imetysuutisia-lehdessä
Imetysuutisia-lehti 2/2020 Teksti: Miina Korpi. Haastattelu tehty toukokuussa 2020 Meri Mort vastaa puheluuni työhuoneeltaan, jossa hän viettää vapaapäiväänsä – eli tekee töitä. Yrittäjänä toimiva Mort kertoo nauraen hoitovapaan keskellä töiden teon tuntuvan kyllä hieman vapaudelta. Hän oli tästä kuullut muilta vanhemmilta ennen lapsen saamista, mutta toteaa ymmärtävänsä sen nyt itsekin.
Tämä kevät on ELÄMISTÄ VARTEN!
Kunnioita olemassaoloasi tekemällä joka päivä jotain luovaa. Piirrä vaikka et “osaisi”, tanssi vaikka et uskaltaisi, laula vaikka joku kuulisi. Yllätä työpaikallasi näyttelemällä, naurata kunnes jotakuta itkettää, itke kunnes naurat, tee kehollasi muoto mitä et ole tehnyt aikoihin. Etsi omaa flowtasi kunnes löydät sen. Ehkä se on kirjoittaminen, jooga-asanasta toiseen siirtyminen, kokkaaminen, valokuvaaminen, uuden reitin löytäminen päivittäiselle …