Eläinjoogasatu – Matka merelle

JOOGASATU: MATKA MERELLE

Teema: Kaikki ovat erilaisia ja kaikilta voi oppia jotakin. Sekä hymy kannattaa aina.

Asetu selinmakuulle matollesi ja laita silmät kiinni. Nyt lähdetään yhdessä joogaseikkailulle ja katsotaan minne mielikuvitus meidät vie. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos kolme kertaa. Yk-si, kak-si, kol-me. Nyt oletkin possu, joka on rauhassa heräämässä uuteen aamuun. Venyttelet, haukottelet ja avaat silmäsi valmiina päivän puuhiin. Nouset ylös ja huomaat, että ulkona paistaa aurinko. Päätät lähteä kävelylle, avaat oven ja näet lumisen maiseman. Lähdet kävelemään reippain askelin, jotta sorkkasi eivät jäätyisi. Saavut jäiselle merenrannalle, jäätikkö jatkuu pitkälle, avomeri kimmeltää kaukana.

Liukastut ja putoat pepullesi, ja sinua harmittaa vähän. Silloin luoksesi taapertaa pingviini, joka istahtaa viereesi ja sanoo: ”Älä välitä. Minä pyllähtelen täällä liukkaalla jäällä vähän väliä, mutta katso, olen keksinyt miten voin tehdä siitä mukavampaa itselleni. Kokeile osaatko sinäkin tasapainoilla pyrstölläsi!”

”Nyt alkaa tulla vilu tästä istumisesta”, toteaa pingviini ja kysyy: ”Tuletko kanssani jäätikön reunalle katsomaan merta?” Pingviini näyttää mallia, ja taaperratte yhdessä rantaan saakka. Siellä se asettuu vatsalleen jään reunaan, ja sinä matkit sitä. Ojennat kätesi ja jalkasi pitkiksi ja sukellat pingviinin perässä mereen.

Veden alla et voi puhua, ja seuraat hiljaa pingviiniä, kunnes kohtaatte valaan. Pingviini vilkuttaa sinulle evää muistuttavalla siiventyngällään, ja jättää sinut tutustumaan uuteen valtavan kokoiseen ystävääsi. Sinua ei pelota, sillä valas selvästikin hymyilee sinulle!

Valailla on oma kieli, ja huomaat ihmetykseksesi ymmärtäväsi, kun se kehottaa sinua matkimaan itseään. Yllätyt myös siitä, että pystyt niin helposti hengittämään veden alla.

Kun olette hengitelleet ja sukellelleet vähän aikaa, nousette yhdessä pintaan (nousu seisomaan), ja huomaat ilman muuttuneen lämpimämmäksi. Nautiskelet auringonlämmöstä, näet edessäsi saaren, valas hymyilee, vilkuttaa sinulle evällään ja painuu veden alle suihkauttaen vielä korkean vesisuihkun hyvästiksi. Alat uida kohti saarta pitkin käsivedoin, ja kun pääset rantaan, istut hiekalle lämmittelemään ja kuivattelemaan. Olet väsynyt pitkästä uintimatkasta, ja siinä levätessäsi hiekan yli tulee sinua kohti hitaasti mutta varmasti etenevä merikilpikonna. Se istahtaa viereesi ja haluaa näyttää sinulle mukavan lepoasennon. Se näyttää niin tyytyväiseltä, että haluat mielelläsi kokeilla.

Kilpikonna kertoo, että sillä ei ole koskaan kiire minnekään, mutta että se on siitä huolimatta ehtinyt tehdä paljon asioita ja nähdä monia paikkoja elämänsä aikana. Se kuulostaa sinusta mukavalta, mutta haluaisit silti palata omaan kotiisi vielä ennen pimeän tuloa. Hymyilet kilpikonnalle hyvästiksi, se hymyilee sinulle takaisin, ja jää lepäilemään hiekalle, kun sinä nouset ylös ja lähdet uimaan takaisin kotiin. Yksin uiminen alkaa tuntua tylsältä ja väsyttävältä, mutta onneksi kohtaat iloisesti hymyilevän delfiinin, joka pyytää sinut uimaan ja leikkimään kanssaan. Asetut vatsallesi aaltojen vietäväksi sen rinnalle, eikä sinua väsytä enää lainkaan!

Aallot kuljettavat teitä kohti jäistä rantaa, ja koska delfiinit viihtyvät paremmin lämpimissä vesissä, leikkikaverisi hymyilee ja heilauttaa pyrstöään sinulle, ja kääntyy takaisin kohti avomerta. Sinä nouset rantajäätikölle, istahdat lepäämään ja huomaat, että olet melkoisen väsynyt, mutta vielä pitäisi jaksaa kotiin saakka. Valtava jääkarhu hölköttelee luoksesi, ja sinua pelottaisi muuten varmasti, mutta sekin hymyilee niin ystävällisesti, että uskallat jäädä paikoillesi etkä lähde pakoon. Se on hyvä asia, sillä jääkarhu murahtelee sinulle kiltillä äänellä: ”Vaikutat kovin uupuneelta. Katso, näytän sinulle keinon kerätä rohkeutta ja voimaa kotimatkaasi varten.”

Jääkarhu on oikeassa, nyt jaksat taas jatkaa matkaa. Kiität sitä ja lähdet kävelemään reippaasti kotia kohti, mutta hupsis! Unohdit että jäällä on liukasta, ja huomaat päätyneesi mahallesi maahan. Nyt sinua kyllä harmittaa, mutta onneksi vieressä köllöttelevä hylje huomaa, että kaipaat lohdutusta ja kannustusta. Hylje sanoo: ”Hengitä syvään ja haistele, niin huomaat että olet jo lähellä kotia. Tuoksuu aivan selvästi kuuselta ja korvapuustilta!”

Tutut tuoksut ja ajatus tuoreista korvapuusteista virkistävät sinua niin, että jaksat nousta ylös ja jatkaa taas matkaa, kun hylje on toivottanut sinulle hyvää matkaa ja vilkuttanut sinulle evällään. Kävelet loppumatkan rauhallisesti sillä et halua enää liukastua, ja pian näetkin jo kotitalon ja ison kuusen sen pihalla. Kuusessa asuva vanha ja viisas pöllö huhuilee sinut tervetulleeksi kotiin, mutta pyytää sinua vielä pysähtymään hetkeksi ja istahtamaan kuusen juurelle ennen kuin menet sisälle. ”Sulje silmäsi”, se sanoo ja jatkaa: ”Kun käännät päätäsi näin ja katsot taaksepäin kohti rantaa ja merta, voit nähdä uudet ystäväsi vaikka silmäsi ovat suljettuina, sillä kannat heitä nyt sydämessäsi. Voit myös huhuilla heille tervehdyksen, he ilahtuvat varmasti siitä että muistat heidät.”

Kiität pöllöä opetuksesta ja menet sisään. Kun olet syönyt lämpimän korvapuustin ja juonut kaakaota sen kanssa, sinua alkaa väsyttää ja asetut lepäämään.

Mietit pöllön sanoja, ja muistat pingviinin, joka opetti sinua olemaan välittämättä kaatumisesta ja tasapainoilemaan pepullasi, valaan, joka oli suuruudestaan huolimatta ystävällinen ja näytti kuinka voit hengittää oikein syvään, kilpikonnan, joka muistutti siitä kuinka tärkeää on levätä välillä ja kuinka hitaastikin voi päästä pitkälle, delfiinin, joka näytti kuinka kevyesti matka sujui kun suhtauduit siihen leikkisästi ja annoit aaltojen viedä, jääkarhun, joka auttoi sinua löytämään omat voimasi uudelleen, hylkeen, joka lohdutti ja kannusti sinua, pöllön, joka muistutti ystävien tärkeydestä, ja kaikki uudet ystäväsi, jotka näyttivät kuinka mukavalta hymy ja ystävällinen asenne tuntuvat.

Suorista jalat ja tuo kädet vatsan päälle, tunne kuinka vatsasi liikkuu hengityksen mukaan ja makaa vielä hetki muistellen mielikuvitusmatkaasi. Käyn sipaisemassa taikaöljyä otsallesi, niin se ehkä auttaa sinua muistamaan tarkemmin. Muistat kylmän ja liukkaan jäätikön, meren joka oli aluksi jääkylmä, mutta lämpeni myöhemmin, saaren jolla aurinko paistoi ihanasti, jälleen meren, ensin lämpimän, mutta sitten kylmän, taas jäätikön ja lopuksi kotitalon ja pihakuusen, kuusen ja korvapuustin tuoksun.

Nyt voit nousta istumaan, hieroa kätesi lämpimiksi ja asettaa ne sydämen päälle. Kuten pöllö sanoi, sydämessäsi on paljon tilaa kaikelle tärkeälle. Voit hymyillä ja lähettää hymyileviä ajatuksia uusille ja vanhoille ystävillesi, muille sinulle tärkeille ihmisille ja eläimille, joogakavereillesi ja itsellesi. Hymyillään yhdessä

Kiitos. Namaste.

Tämän sadun kirjoitti lasten joogaohjaaja Niina Saikkonen, joka inspiroitui Lasten eläinjoogakorteista ja kirjoitti sadun niiden pohjalta Perhejoogan järjestämään Lasten joogaohjaajakoulutukseen marraskuussa 2017.

VOIT TILATA SUOSITUT ELÄINJOOGAKORTIT TÄÄLTÄ!