Voimaantuminen Pyhästä Arjesta

Joogaharjoitus on jatkuvaa tasapainottelua sisäänpäin kääntymisen ja ulospäin suuntautumisen kanssa. Todellinen joogaharjoitus käydäänkin arjessa, ihmisten keskellä. Onnekseni intuitio toimii ja tämä vuosi on tuonutkin elämääni useita uusia ihmisiä, keiden kanssa jaan intohimoisen suhtautumisen elämään, sen ihmettelyyn ja asioiden luovaan lähestymiseen.

Viime viikonloppuna kohtasin jälleen joogakurssilla ihmisiä, jotka iloisesti yllättyivät: Joogatunnilla saakin olla ihan oma itsensä, eikä mitenkään pyhä! Onpa hauskaa! Tästä puhuu myös yksi luottohenkilöistäni, näkijä Milikai, jolle Arki on pyhä. Tein Milille hänen uuden visuaalisen ilmeensä, jonka taustoina käytimme taideoppilaitteni ottamia luontokuvia Suomesta. Thanks guys, annetaan hyvän kiertää. (kuvat: Mateja Kos, Conrad Attard, Kateryna Kotelnikova)

Olen käyttänyt tämän syksyn Hanna Ruaxin upeita koruja. Kaikki korut syntyvät Hannan intuitiosta ja sen tuntee niitä kantaessaan. On kuin kaulakoru kantaisi minua, enkä minä sitä. Innostuin itsekin pitkästä aikaa tekemään koruja kierrätysmateriaaleista käytyäni Designhuoneen korukurssin. Ah mitä terapiaa näpertää mielenkiintoisten materiaalien kanssa.

Luontais/shiatsuhoitaja Jouko Lipposen kanssa vaihdomme Nurmeksen joogaleirillä ajatuksia painovoimasta ja linnuista. Kuten moni kanssani joogannut on huomannut, että kädet eivät ole kädet lainkaan! Vaan siivet, tassut tai räpylät. Jouko heitti ilmoille huomion siitä kuinka lintukin lentää painovoiman avulla, liitää ilmavirran päällä. Lintu käyttää hyväkseen maan vetovoimaa ja maan päällä pyöriviä tuulia. Kuinka kevyiltä kädet tuntuvatkaan tämän huomion jälkeen!

Kiitos kaikille joogaoppilailleni ja joogakollegoille. Hymyillänne ja yhteisellä irti päästämisellä pärjätään pitkälle talven sydämeen! Kasvatamme yhdessä niin voimakkaat kannat, että juuret ulottuvat läpi roudankin.