Tämä on aikuisen naisen syntytarina. Kirjoitukseni ovat yrityksiä ymmärtää maailmaa, joka kulkee sisälläni ja itseni vieressä. Nämä kaksi maailmaa kommunikoivat keskenään tarinoissa, jotka kirjoittavat itse itsensä unettomina öinä.
Haluan muistaa sen hetken, kun vanha ei enää päde.
Naiseuteen astuminen tuntui samalta kuin käärmeistä varmaan tuntuu vanhan nahan ollessa liian pieni ja tulee aika luoda uusi. Se tuntuu siltä että vanha todellisuus saattaa mennä muutoksessa hieman rikki, ja vaikka välillä haluaisikin laittaa tutun nuoruuden ylleen, ei se enää mahdu – se on vääränmuotoinen ja tuntuu aivan liian pieneltä. Sen mustavalkoinen väritys sattuu silmiin. Se tuoksuu ehdottomuudelle ja on epävarmuudessaan kaunis.
Mutta siitä on luovuttava.
Aluksi uusiin nahkoihinkaan ei meinaa löytää sisälle. Kunnes hyväksymisen ja kiitollisuuden kyyneleet auttavat solahtamaan muutokseen. Aikuisen naisen nahka alkaa hitaasti tuntua hyvältä. Sitä tarkastelee joka puolelta rakkaudella. Kovettumia kantapäissä ja sielussa. Pehmeyttä vatsassa ja sallivassa katseessa. Rypyt silmäkulmissa kertovat tarinaa valvotuista öistä ja ohimoille kasvavat harmaat ovat kuin lokikirja intohimon sekä surun vihlaisuista rinnassa. Kämmeniin tatuoidut elämänviivat yhdistyvät ja katkeilevat. Osa on jo mennyt ja toisten kanssa matka jatkuu.
Maa allani, taivas päälläni.
Ensimmäistä kertaa tunnen todella maan jalkojeni alla. Kun ystävä romahtaa syliin, voin ottaa hänet vastaan. Jos itse kaadun, en säikähdä kipua. Katson itseäni alasti. Vaikka olen väsyneemmän näköinen kuin koskaan, nautin itsestäni enemmän kuin aiemmin. Rinnat liikkuvat hengityksen tahdissa. Vasen polvi kääntyy sisäänpäin. Reidessä on suuri arpi. Oikea hartia on ylempänä kuin toinen. Pidän siitä mitä näen. Siitä miltä tunnun.
Juuri nyt mikään ei pelota. En ole hukassa, olen näissä nahoissa. Olen KokoNainen. Autenttinen nainen. Vapautunut nainen. Elämää valoineen ja varjoineen rakastava ja väkevä nainen. Itsensä tunteva ja jatkuvasti lisää tutustuva nainen.
Palasin juuri Meksikosta, missä erilaiset kivikorut ovat suosittuja. Museoissa on esillä toinen toistaan upeampia Maya-kulttuurin jade-koruja ja kiven kaivertamisen perinne on edelleen elävä. Kun matkustimme Mexico Citystä muinaisen Teotihuacanin temppelille ja nousin kuu-temppelin päälle, meditoin (tai yritin rauhoittua, mutta ei siitä mitään tullut, koska paikka oli niin järisyttävä kokemus) ja latasin kristallikoruani pyhässä ja vanhassa voimapaikassa. …
Tässä projektissa yhdistyy 3 lempiaihettani: Luovuus, rohkeus ja jooga. Virkkauksen uudistaja, suloinen ja määrätietoinen Molla Mills pyysi suunnittelemaan uuteen kirjaansa, Virkkuri 2:teen monipuolisia joogaliikkeitä staattisen virkkaamisen vastapainoksi. Molla on uudistanut koko virkkauskulttuuria Suomessa ja luonut suunnittelemistaan graafisista kuoseista ja käyttöesineistä kasvavan trendin. Aika huisia – Mollan omat kuosit ja -langat on myös nähneet päivänvalon ja suunnitteilla on virkkauskirja miehille!
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Miltä aikuiseen naiseuteen astuminen tuntuu?
Tämä on aikuisen naisen syntytarina. Kirjoitukseni ovat yrityksiä ymmärtää maailmaa, joka kulkee sisälläni ja itseni vieressä. Nämä kaksi maailmaa kommunikoivat keskenään tarinoissa, jotka kirjoittavat itse itsensä unettomina öinä.
Haluan muistaa sen hetken, kun vanha ei enää päde.
Naiseuteen astuminen tuntui samalta kuin käärmeistä varmaan tuntuu vanhan nahan ollessa liian pieni ja tulee aika luoda uusi. Se tuntuu siltä että vanha todellisuus saattaa mennä muutoksessa hieman rikki, ja vaikka välillä haluaisikin laittaa tutun nuoruuden ylleen, ei se enää mahdu – se on vääränmuotoinen ja tuntuu aivan liian pieneltä. Sen mustavalkoinen väritys sattuu silmiin. Se tuoksuu ehdottomuudelle ja on epävarmuudessaan kaunis.
Mutta siitä on luovuttava.
Aluksi uusiin nahkoihinkaan ei meinaa löytää sisälle. Kunnes hyväksymisen ja kiitollisuuden kyyneleet auttavat solahtamaan muutokseen. Aikuisen naisen nahka alkaa hitaasti tuntua hyvältä. Sitä tarkastelee joka puolelta rakkaudella. Kovettumia kantapäissä ja sielussa. Pehmeyttä vatsassa ja sallivassa katseessa. Rypyt silmäkulmissa kertovat tarinaa valvotuista öistä ja ohimoille kasvavat harmaat ovat kuin lokikirja intohimon sekä surun vihlaisuista rinnassa. Kämmeniin tatuoidut elämänviivat yhdistyvät ja katkeilevat. Osa on jo mennyt ja toisten kanssa matka jatkuu.
Maa allani, taivas päälläni.
Ensimmäistä kertaa tunnen todella maan jalkojeni alla. Kun ystävä romahtaa syliin, voin ottaa hänet vastaan. Jos itse kaadun, en säikähdä kipua. Katson itseäni alasti. Vaikka olen väsyneemmän näköinen kuin koskaan, nautin itsestäni enemmän kuin aiemmin. Rinnat liikkuvat hengityksen tahdissa. Vasen polvi kääntyy sisäänpäin. Reidessä on suuri arpi. Oikea hartia on ylempänä kuin toinen. Pidän siitä mitä näen. Siitä miltä tunnun.
Juuri nyt mikään ei pelota. En ole hukassa, olen näissä nahoissa. Olen KokoNainen. Autenttinen nainen. Vapautunut nainen. Elämää valoineen ja varjoineen rakastava ja väkevä nainen. Itsensä tunteva ja jatkuvasti lisää tutustuva nainen.
Valokuva: Kira Leskinen / Musta jooga
Täältä löydät Hidasta elämää-blogini.
Lue myös nämä
Kivien hoitava voima – opi valitsemaan itsellesi sopiva kivi
Palasin juuri Meksikosta, missä erilaiset kivikorut ovat suosittuja. Museoissa on esillä toinen toistaan upeampia Maya-kulttuurin jade-koruja ja kiven kaivertamisen perinne on edelleen elävä. Kun matkustimme Mexico Citystä muinaisen Teotihuacanin temppelille ja nousin kuu-temppelin päälle, meditoin (tai yritin rauhoittua, mutta ei siitä mitään tullut, koska paikka oli niin järisyttävä kokemus) ja latasin kristallikoruani pyhässä ja vanhassa voimapaikassa. …
Joogaa ja kädentaitoja
Tässä projektissa yhdistyy 3 lempiaihettani: Luovuus, rohkeus ja jooga. Virkkauksen uudistaja, suloinen ja määrätietoinen Molla Mills pyysi suunnittelemaan uuteen kirjaansa, Virkkuri 2:teen monipuolisia joogaliikkeitä staattisen virkkaamisen vastapainoksi. Molla on uudistanut koko virkkauskulttuuria Suomessa ja luonut suunnittelemistaan graafisista kuoseista ja käyttöesineistä kasvavan trendin. Aika huisia – Mollan omat kuosit ja -langat on myös nähneet päivänvalon ja suunnitteilla on virkkauskirja miehille!
Valo ihmisessä
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …