Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää lukeasuuria määriä tekstiä ruudulta. Kirjan sivujen kääntely myös rytmittää ajatuksia ja tiedon siirtymistä. Ah, lukeminen!
Mili Kaikkonen – Vaiheessa (Basam Books)
Mili kirjoitti elämästään kirjan, joka samalla ravistelee ”modernia henkistä skeneä”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Spiritualismista ja new age -kirjoista on tullut sosiaalisen median myötä trendikästä valtavirtaa, ei enää pienen porukan hippeilyä. Erilaisia metodeja ja opettajia on paljon. Tarjonta tietenkin myötäilee kulutusta; kaipa me ihmiset etsimme ratkaisuja, toivoa ja vinkkejä omaan terveyteen ja onnellisuuteen!
Mili on avannut elämän polkunsa oivalluksia ilman draamaa tai turhia selittelyitä. Asioita enemmänkin todetaan opitun kantapään kautta kuin kanavoitaisiin jotain ”suurta totuutta”. Arjessa kiinni pysyvä teksti pakottaa katsomaan itseään peiliin ja kyseenalaistamaan kaiken opitun dogmatiikan. Kirja on lukemiskokemuksena sisältörikas, enkä voinut lukea sitä yhdeltä istumalta. Kuten Milin näkijäillat ja luennot, myös Vaiheessa jättää pureskeltavaa. Jäänkin odottamaan seuraavaa kirjaa!
Mili on hyvä puhuja & radiojuontaja, joka tapaa Radio Helsingissä mielenkiintoisia vieraita viikottain. Kuuntele Vaiheessa-radio-ohjelman podcasteja täällä.
Janne Kontala – Joogan sydän (Basam Books)
Janne Kontala oli nuorena intohimoinen pöytätenniksen pelaaja. Keskittymisharjoitukseksi hänen pöytätennisvalmentajansa suositteli joogaa ja meditaatiota. Janne innostui joogasta valtavasti ja ahmi kaikki mahdolliset joogakirjat kirjastosta. 90-luvun alussa hän alkoi treenata fyysistä joogaa (eli asanoita) meditaation lisäksi. Jooga vei hänet asumaan ashrameihin mm. Suomeen, Tanskaan ja Intiaan. Nykyään Janne asuu Ruotsissa mutta tekee säännöllisiä opetusmatkoja Helsinkiin. Laivamatkat ulapan yli hän ottaa harjoituksen kannalta. Ja ainahan voi lukea.
Patanjalin mukaan (hyvin yksinkertaistettuna) jooga on keskittymistä ja kahdeksan haarainen tie oivallukseen. Vedalaisittain ajateltuna jooga on yhteys. Kirjan julkkareissa Janne selvensi omaa ymmärrystään; ensimmäinen lähestyminen on tie toiseen. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia. Joogan sydän huokuu tietoa ja tutkimustyötä, mutta Janne ei sorru pitkiin ja vaikeaselkoisiin lainauksiin, vaan avaa filosofisia tekstejä käsinkosketeltavaan muotoon. Kirja tuo joogan periaatteita nykypäivään oivallisilla ja inhimillisillä esimerkeillä, joista kukin voi tunnistaa itsensä. Mielen ja kehon yhteydestä (tai eriytymisestä) sekä mielihyvä-addiktoituneisuudesta lukiessani voin todeta, että tällä joogilla riittää tekemistä, matka on vasta alussa eikä varmasti tule tämän elämän aikana loppumaan.
Erilaisten joogatraditioiden avaamisen kautta saa uudenlaista näkökulmaa esimerkiksi Bhaktijoogaan eli ”palvelemisen joogaan”, jota harjoitetaan mm. krishna-liikkeessä. Bhaktijoogan traditio esittelee toiminnan syntymisen näin: Ajatteleminen -> tunteminen -> tahtominen -> toiminta. Olen joskus oppinut meditaatioharjoituksessa että meditaatiossa voi sysätä tunteita sivuun. Bhaktijooga ehdottaa tuntemisen laatuja olevan monenlaisia, joista henkinen tunne on se jalostetuin ja lisää toivetta palvella rakkaudesta.
Kontala esittelee Bhagavad Gita– ja Yoga-Sutra-lähteiden mukaisesti esimerkiksi mikä on todellinen Itse. Eli se mitä Yoga-Sutra kutsuu näkijäksi. Jos harjoitat joogaa, olet kenties kuullut vertauksen vaunussa istuvasta näkijästä, jota mieli tempoo jatkuvasti eri suuntiin ja joka pysyy silti kyydissä seuraajana, ikuisena ja muuntumattomana. Entäpä oletko tullut ajatelleeksi mikä tietoisuus on? Ja mikä vääristää tietoisuutemme? Entäpä millainen on vilpitön joogi?
Myös hengitysharjoituksia, meditaatiota ja jooga-asanoita lähestytään matkantekona kohti itseoivallusta. Se on Kontalan mukaan joogan sydän. Absoluuttinen totuus on joogan sydänlaakso, eli ydinolemus, joka tähtää itseoivallukseen. Joogan tie alkaa kun herää ensimmäisen kerran kysymys: ”Kuka minä olen oikeasti?'” Lopulta kysymys voi päättyä oivallukseen.
Mielestäni tämä on perusteos jokaiselle, joka haluaa syventää joogapolkuaan ja joilla on halua ymmärtää muinaisia joogatekstejä. Lisäksi klassisten asanoiden vaikutuksia ja turvallisia työskentelytapoja opetetaan kirjassa suurella rakkaudella ja esitellään Jani Jaatisen puhtaasti linjatuissa asana-valokuvissa.
Olen jo vuosia ollut Jannen oppilas ja kirja toimii napakkana ja kattavana pedagogisena kertauksena Slow Yoga -koulutusviikonloppuihin. Slow yogassa keskitytään klassisiin asanoihin ja niiden tarkkaan hallitsemiseen. Jannen opissa on aina haastavaa, mutta hauskaa.
Janne muuten vetää syksyllä Emma Silventoisen kanssa joogaohjaajakoulutuksen, mitä voin lämpimästi suositella. Lisää tietoa täällä. Kuva on parin vuoden takaisesta mantraillasta, jossa lauloimme niin että koko mökki resonoi jokaisen solumme tahdissa. Janne onkin nimennyt itselleen toimivimmaksi joogan muodoksi mantrameditaation.
Hanna Stolt – Aamupala, hyvinvointi alkaa aamusta (Readme.fi)
Rehellisesti sanottuna en viihdy keittiössä tai pidä ruokakaupassa käymisestä. En aio hankkia mehulinkoa tai kuivuria. Parasta onkin se, että kirjasta löytyy paljon mussutettavaa myös nopealle ruoanlaittajalle eli smoothie-intoilijalle. Vaikka kirja on tituleerattu aamuun, sisältää tämä SUPER-kaunis ja ajatuksella koostettu paketti välipaloja jokaiseen vuorokauden aikaan ja tarpeeseen. Lisäksi Hannan instagramin värikkäät ruokakuvat muistuttavat minua syömään hyvin joka aamu. Kiitos siitä!
Puolukkakulho (2:lle)
2 pientä kypsää luomuavokadoa1 banaani200 g pakastepuolukoita2 rkl hunajaa (tai agavesiirappia tai kookoksenkukkasiirappia)¼ tl vaniljajauhettaRipaus kaardemummaa.
Sekoita ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi ja nauti!
Kaikkia näitä kolmea kirjaa yhdistää käytännöllisyys. Nautin myös esoteerisestä kirjallisuudesta, mutta on virkistävää saada vinkkejä suoraan toimintaan (tai sen karsimiseen). Varoitus: nämä kirjat saattavat pakottaa sinut sisäiseen dialogiin terveyttä vaalivan ja toisaalta festareilla nautiskelevan kesäpersoonasi kanssa.
RITUAALI ON PORTTI Arjen riitiksi eli rituaaliksi voi nimittää esimerkiksi kahvin keittämistä aamuisin tietyssä järjestyksessä. Erityisen rituaalista tekee kuitenkin sen pyhittäminen, tietynlainen juhlavuus siten, että vaikka se olisikin arkeen sidoksissa, se tuntuu erityisen tärkeältä. Esimerkiksi muistojen kyllästämien juhlakorujen ylle pukeminen voi tuoda pyhyyden tunteen helposti läsnäolevaksi.
Välttämättömät evästeet mahdollistavat asetustesi, esimerkiksi evästekäytännön, tallentamisen, kaupan ja kirjautuminen toimimisen. Niitä ei voi ottaa pois päältä.
If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.
Kävijäanalytiikka
Tämä sivusto käyttää Google analytics palvelua kerätäkseen kävijätietoja sivuston käytettävyyden ylläpitämiseksi. Emme tallenna IP-osoitettasi, jotta sivua ei voida yksilöitä. Näitä tietoja ei yhdistetä muihin käyttäjätietoihin. Lue lisää Analyticsin tietojen käytöstä täältä.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
Sydämellistä luettavaa laiturin nokkaan
Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi? Minä opin lukemaan Eric Carlen kuvittamasta Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä -kirjasta. Muistan elävästi sen hetken kun kuvista muodostui yhtäkkiä kirjaimia, jotka muodostivat lauseita. Sen jälkeen veljeni ei enää tarvinnut lukea ääneen Ihmemiehen tekstityksiä televisiosta, ja kirjastoauton kaartaminen maalaiskoulun pihaan oli viikon kohokohta. Ei ollut nettiä ei. En edelleenkään tykkää lukeasuuria määriä tekstiä ruudulta. Kirjan sivujen kääntely myös rytmittää ajatuksia ja tiedon siirtymistä. Ah, lukeminen!
Mili Kaikkonen – Vaiheessa (Basam Books)
Mili kirjoitti elämästään kirjan, joka samalla ravistelee ”modernia henkistä skeneä”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Spiritualismista ja new age -kirjoista on tullut sosiaalisen median myötä trendikästä valtavirtaa, ei enää pienen porukan hippeilyä. Erilaisia metodeja ja opettajia on paljon. Tarjonta tietenkin myötäilee kulutusta; kaipa me ihmiset etsimme ratkaisuja, toivoa ja vinkkejä omaan terveyteen ja onnellisuuteen!
Mili on avannut elämän polkunsa oivalluksia ilman draamaa tai turhia selittelyitä. Asioita enemmänkin todetaan opitun kantapään kautta kuin kanavoitaisiin jotain ”suurta totuutta”. Arjessa kiinni pysyvä teksti pakottaa katsomaan itseään peiliin ja kyseenalaistamaan kaiken opitun dogmatiikan. Kirja on lukemiskokemuksena sisältörikas, enkä voinut lukea sitä yhdeltä istumalta. Kuten Milin näkijäillat ja luennot, myös Vaiheessa jättää pureskeltavaa. Jäänkin odottamaan seuraavaa kirjaa!
Mili on hyvä puhuja & radiojuontaja, joka tapaa Radio Helsingissä mielenkiintoisia vieraita viikottain. Kuuntele Vaiheessa-radio-ohjelman podcasteja täällä.
Janne Kontala – Joogan sydän (Basam Books)
Janne Kontala oli nuorena intohimoinen pöytätenniksen pelaaja. Keskittymisharjoitukseksi hänen pöytätennisvalmentajansa suositteli joogaa ja meditaatiota. Janne innostui joogasta valtavasti ja ahmi kaikki mahdolliset joogakirjat kirjastosta. 90-luvun alussa hän alkoi treenata fyysistä joogaa (eli asanoita) meditaation lisäksi. Jooga vei hänet asumaan ashrameihin mm. Suomeen, Tanskaan ja Intiaan. Nykyään Janne asuu Ruotsissa mutta tekee säännöllisiä opetusmatkoja Helsinkiin. Laivamatkat ulapan yli hän ottaa harjoituksen kannalta. Ja ainahan voi lukea.
Patanjalin mukaan (hyvin yksinkertaistettuna) jooga on keskittymistä ja kahdeksan haarainen tie oivallukseen. Vedalaisittain ajateltuna jooga on yhteys. Kirjan julkkareissa Janne selvensi omaa ymmärrystään; ensimmäinen lähestyminen on tie toiseen. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia. Joogan sydän huokuu tietoa ja tutkimustyötä, mutta Janne ei sorru pitkiin ja vaikeaselkoisiin lainauksiin, vaan avaa filosofisia tekstejä käsinkosketeltavaan muotoon. Kirja tuo joogan periaatteita nykypäivään oivallisilla ja inhimillisillä esimerkeillä, joista kukin voi tunnistaa itsensä. Mielen ja kehon yhteydestä (tai eriytymisestä) sekä mielihyvä-addiktoituneisuudesta lukiessani voin todeta, että tällä joogilla riittää tekemistä, matka on vasta alussa eikä varmasti tule tämän elämän aikana loppumaan.
Erilaisten joogatraditioiden avaamisen kautta saa uudenlaista näkökulmaa esimerkiksi Bhaktijoogaan eli ”palvelemisen joogaan”, jota harjoitetaan mm. krishna-liikkeessä. Bhaktijoogan traditio esittelee toiminnan syntymisen näin: Ajatteleminen -> tunteminen -> tahtominen -> toiminta. Olen joskus oppinut meditaatioharjoituksessa että meditaatiossa voi sysätä tunteita sivuun. Bhaktijooga ehdottaa tuntemisen laatuja olevan monenlaisia, joista henkinen tunne on se jalostetuin ja lisää toivetta palvella rakkaudesta.
Kontala esittelee Bhagavad Gita– ja Yoga-Sutra-lähteiden mukaisesti esimerkiksi mikä on todellinen Itse. Eli se mitä Yoga-Sutra kutsuu näkijäksi. Jos harjoitat joogaa, olet kenties kuullut vertauksen vaunussa istuvasta näkijästä, jota mieli tempoo jatkuvasti eri suuntiin ja joka pysyy silti kyydissä seuraajana, ikuisena ja muuntumattomana. Entäpä oletko tullut ajatelleeksi mikä tietoisuus on? Ja mikä vääristää tietoisuutemme? Entäpä millainen on vilpitön joogi?
Myös hengitysharjoituksia, meditaatiota ja jooga-asanoita lähestytään matkantekona kohti itseoivallusta. Se on Kontalan mukaan joogan sydän. Absoluuttinen totuus on joogan sydänlaakso, eli ydinolemus, joka tähtää itseoivallukseen. Joogan tie alkaa kun herää ensimmäisen kerran kysymys: ”Kuka minä olen oikeasti?'” Lopulta kysymys voi päättyä oivallukseen.
Mielestäni tämä on perusteos jokaiselle, joka haluaa syventää joogapolkuaan ja joilla on halua ymmärtää muinaisia joogatekstejä. Lisäksi klassisten asanoiden vaikutuksia ja turvallisia työskentelytapoja opetetaan kirjassa suurella rakkaudella ja esitellään Jani Jaatisen puhtaasti linjatuissa asana-valokuvissa.
Olen jo vuosia ollut Jannen oppilas ja kirja toimii napakkana ja kattavana pedagogisena kertauksena Slow Yoga -koulutusviikonloppuihin. Slow yogassa keskitytään klassisiin asanoihin ja niiden tarkkaan hallitsemiseen. Jannen opissa on aina haastavaa, mutta hauskaa.
Janne muuten vetää syksyllä Emma Silventoisen kanssa joogaohjaajakoulutuksen, mitä voin lämpimästi suositella. Lisää tietoa täällä. Kuva on parin vuoden takaisesta mantraillasta, jossa lauloimme niin että koko mökki resonoi jokaisen solumme tahdissa. Janne onkin nimennyt itselleen toimivimmaksi joogan muodoksi mantrameditaation.
P.S. Pihasalilla on mantrameditaatio-iltoja säännöllisen epäsäännöllisesti. Kurkkaa kurssit ja tapahtumat täältä.
Hanna Stolt – Aamupala, hyvinvointi alkaa aamusta (Readme.fi)
Rehellisesti sanottuna en viihdy keittiössä tai pidä ruokakaupassa käymisestä. En aio hankkia mehulinkoa tai kuivuria. Parasta onkin se, että kirjasta löytyy paljon mussutettavaa myös nopealle ruoanlaittajalle eli smoothie-intoilijalle. Vaikka kirja on tituleerattu aamuun, sisältää tämä SUPER-kaunis ja ajatuksella koostettu paketti välipaloja jokaiseen vuorokauden aikaan ja tarpeeseen. Lisäksi Hannan instagramin värikkäät ruokakuvat muistuttavat minua syömään hyvin joka aamu. Kiitos siitä!
Puolukkakulho (2:lle)
2 pientä kypsää luomuavokadoa 1 banaani 200 g pakastepuolukoita 2 rkl hunajaa (tai agavesiirappia tai kookoksenkukkasiirappia) ¼ tl vaniljajauhetta Ripaus kaardemummaa.
Sekoita ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi ja nauti!
Osta kirja suoraan Hannalta.
Kaikkia näitä kolmea kirjaa yhdistää käytännöllisyys. Nautin myös esoteerisestä kirjallisuudesta, mutta on virkistävää saada vinkkejä suoraan toimintaan (tai sen karsimiseen). Varoitus: nämä kirjat saattavat pakottaa sinut sisäiseen dialogiin terveyttä vaalivan ja toisaalta festareilla nautiskelevan kesäpersoonasi kanssa.
Lue myös nämä
Tuoksuja ja…tunteita?
On taas tullut se aika vuodesta kun yövoide vaihtuu päivävoiteeksi ja kookosöljyä kuluu litroittain iholle. Ja ihon alle…nam.
Villi voima – ideoita korttien nostoon
Kuvitukset ja lay-outit tehty alunperin Minä olen -lehtiin 2021-2022.
Feminiini täysikuurituaali
RITUAALI ON PORTTI Arjen riitiksi eli rituaaliksi voi nimittää esimerkiksi kahvin keittämistä aamuisin tietyssä järjestyksessä. Erityisen rituaalista tekee kuitenkin sen pyhittäminen, tietynlainen juhlavuus siten, että vaikka se olisikin arkeen sidoksissa, se tuntuu erityisen tärkeältä. Esimerkiksi muistojen kyllästämien juhlakorujen ylle pukeminen voi tuoda pyhyyden tunteen helposti läsnäolevaksi.