“I’d saw yogis, sitting cross legged in the woods…I’d notice their faces. And it wasn’t a face of a man wasting time.” -David Lynch
Mediassa on kohistu lähiaikoina joogan loukkaantumisista. Joogaan voi suhtautua monella tavalla – jos harjoitus on ainoastaan keskittynyt asanoihin (fyysisiin liikkeisiin) ja niiden suorittamiseen, voi tilannetta verrata juoksuharjoitukseen; Kuinka usein juoksija loukkaa polvensa verrattuna kävelijään? Jos puun runkoa kiipeää ylös liian nopeasti tai liian heikkoa runkoa pitkin – kasvaako tippumisen riski? Jos joogaan suhtautuu urheiluharrastuksena ja sitä tekee kuten “muita urheilulajeja”, voi tutkailla kuinka usein esim. jalkapallossa vääntyy nilkat tai aerobicissä kipeytyy polvet.
Joogaharjoitus on turvallinen, kun olet läsnä kehossasi ja hiljennyt kuuntelemaan syvimpiä viestejäsi. On oltava helppo koskettaa kevyttä hymyä. Mitä meditatiivisempi ja läsnäolevampi harjoitus on, sitä enemmän tervehdyt ja tulet kotiin omaan kehoosi.
Ohjaajalta täytyy myös voida kysyä miksi tiettyjä harjoituksia tehdään. Mutta ennenkaikkea, sitä kannattaa kysyä itseltä! Voin vastata omalta osaltani ja yksinkertaistetusti; Palaan matolle joka aamu, koska siten päivästä muodostuu enemmän kuin keskinkertainen…parhaassa tapauksessa ihmeellinen. On helppo hymyillä!
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Se, mitä olet alkanut luomaan kaksi vuotta sitten, syveni 2017 ja pääsee todella lentoon 2018. Minulle se on konkreettisesti tuleva kirjani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, joka ilmestyy Otavalta helmikuun lopussa. Mutta se on ollut myös näkymisen ja autenttisuuden prosessi. Itsensä kokonaisena tunnistamisen aika. Kiinalaisittain tuleva vuosi on maaelementin koiran vuosi, joka lupailee vakautta, …
Olet Turvassa
“I’d saw yogis, sitting cross legged in the woods…I’d notice their faces. And it wasn’t a face of a man wasting time.” -David Lynch
Mediassa on kohistu lähiaikoina joogan loukkaantumisista. Joogaan voi suhtautua monella tavalla – jos harjoitus on ainoastaan keskittynyt asanoihin (fyysisiin liikkeisiin) ja niiden suorittamiseen, voi tilannetta verrata juoksuharjoitukseen; Kuinka usein juoksija loukkaa polvensa verrattuna kävelijään? Jos puun runkoa kiipeää ylös liian nopeasti tai liian heikkoa runkoa pitkin – kasvaako tippumisen riski? Jos joogaan suhtautuu urheiluharrastuksena ja sitä tekee kuten “muita urheilulajeja”, voi tutkailla kuinka usein esim. jalkapallossa vääntyy nilkat tai aerobicissä kipeytyy polvet.
Joogaharjoitus on turvallinen, kun olet läsnä kehossasi ja hiljennyt kuuntelemaan syvimpiä viestejäsi. On oltava helppo koskettaa kevyttä hymyä. Mitä meditatiivisempi ja läsnäolevampi harjoitus on, sitä enemmän tervehdyt ja tulet kotiin omaan kehoosi.
Ohjaajalta täytyy myös voida kysyä miksi tiettyjä harjoituksia tehdään. Mutta ennenkaikkea, sitä kannattaa kysyä itseltä! Voin vastata omalta osaltani ja yksinkertaistetusti; Palaan matolle joka aamu, koska siten päivästä muodostuu enemmän kuin keskinkertainen…parhaassa tapauksessa ihmeellinen. On helppo hymyillä!
Lue myös nämä
Hengitetään samaan tahtiin
Olen ohjannut parijoogakursseja joogaohjaamiseni alkutaipaleelta asti. Kosketuksen parantava voima ja se, että silloinen kumppanini oli (on edelleen!) myös joogi, toimi suurena inspiraationa lähtiessäni tutkimaan miten yksilölajina tunnettu asanaharjoitus taipuu yhteiseksi kokemukseksi. En ole kiinnostunut akrobaattisesta parisuorituksesta, vaan enemmänkin Yhteyden löytämisestä – todellisen luonteen tutkimisesta (joogatessa kun ei voi fuulata…sitä on mitä on). Ja lempi! Lempeys, …
Valo ihmisessä
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Avaa siipesi lentoon perhosen vuonna 2018
Se, mitä olet alkanut luomaan kaksi vuotta sitten, syveni 2017 ja pääsee todella lentoon 2018. Minulle se on konkreettisesti tuleva kirjani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, joka ilmestyy Otavalta helmikuun lopussa. Mutta se on ollut myös näkymisen ja autenttisuuden prosessi. Itsensä kokonaisena tunnistamisen aika. Kiinalaisittain tuleva vuosi on maaelementin koiran vuosi, joka lupailee vakautta, …